Unelmamme täyttyi!

Hän on täällä, meidän oma pieni ihmeemme, joka valloitti ensi näkemisellä sekä äidin että isin sydämet! 💕

Elektiivinen sektio meni oikein hienosti, olen kyllä niin onnellinen, että pysyin päätöksessäni. Aamulla saavuimme sairaalalle, minulle laitettiin tippa ja katetri ja sairaalan söpöt vaatteet 😂 Miehenikin sai omat vaatteet leikkaussalia varten. Sittten hetken odottelimme omaa vuoroamme. Odottelun aikana tuli tunne ettei tämä olekkaan totta. Että ihan kohta meillä on pikkuinen sylissämme, voiko tämä olla mahdollista??

No pian siitä lähdimme kohti salia tulevan isän ja kätilön kanssa, itse makasin pedissä, kun toiset työnteli mua kohti salia.

Mieheni meni odotustilaan siksi aikaa, kun minua valmisteltiin operaatiota varten. Ja sitten kaikki oli valmista. Ei siinä kauaa nokka leikkaavalta lääkäriltä tuhissu, kun kuulin ensi parkaisun. Se tunne oli ihana, minun sisältäni tuli uusi elämä, meidän pikkuinen, jota niin pitkään olimme toivoneet. Sain heti nähdä hänet ja tuore isä meni kätilön kanssa leikkaamaan napanuoran ja jotain muita toimenpiteitä tekemään. Itse jäin sattuneesta syystä leikkauspöydälle, joka muuten on hirmu kapea makaamaan. Hetken kuluttua iskä ja pikkuinen tulivat takaisin ja hoitaja otti meistä paljon kuvia muistoksi! 💕

Olin niin onnellinen että kyyneleet vaan valuivat pitkin poskiani, se näky kun tuore isä pitää pikkuista sylissä ja se hymy hänen kasvoillaan. Olin niin onnellinen, että muutimme mielemme ja lähdimme hoitoja kokeilemaan kuitenkin. Nyt minä olen kahden lapsen äiti!

Isä lähti sitten jonkin ajan kuluttua pikkuisen kanssa osastolle, minua vielä kursittiin kasaan ja sain väsyttävän lääkkeen, että sain nukuttua hetken siinä. Oli meinaan uni velkaa kertynyt hieman edeltävältä yöltä. En mä silleen kokonaan unessa ollu, kuulin kyllä kaikki keskustelut mitä salissa käytiin.

Heräämöön kun minut siirrettiin olinkin yllättävän pirteä ja ei mennytkään pitkään kun sain jalkani liikkumaan. Oli se kans kyl hassu tunne maata siinä sängyllä selällään ja tuijottaa jalkojaan ja yrittää antaa käskyä, jalka liiku! 

Pari tuntia siinä heräämössä melkein olin kun he totesivat sieltä, että tää on ihan valmis osastolle pikkuisen luo. Ja niin sitä lähdettiin tutustumaan uuteen ihmiseen, äitin ja isän pikkuiseen! 💕

Radista sen verran, että molemmilla meillä on ollu oikein hyvät lukemat kokoajan, eli sekin sitten päättyi oikein hienosti.

Kaikki on menny tosi hyvin, illalla lääkäri tuli vielä kertomaan leikkauksesta, kohdun seinämältä oli löydetty endopesäkkeitä muutama. En tiedä mitä jatkossa sitten niiden kanssa, nyt keskityn vain tähän meidän pieneen ihmeeseen. 💕

Samalla päätän blogini tähän. Täm blogi sai kun saikin onnellisen lopun! Tosin ei ole vielä kiveen kirjoitettu, etteikö pakastimessa oleville sisaruksille saattaisi olla käyttöä, oli meinaan tuore isukki sellaista mieltä… no se jää nähtäväksi, minä keskityn vain nyt tähän hetkeen ja onnellisuuden tunteeseen!

Muurahainen ja pikkuinen meilkein yhden vuorokauden ikäinen 💕

38+0 ja viimeinen päivitys ennen syntymää

Tässä sitä nyt ollaan, sisälläni myllää vesimelooni! 😂 Nyt alkaa jo vähän tuntuakkin siltä. Eilen sain ensimmäisen potkun kylkiluihin, no se jäi siksi yhdeksi, mut kuitenkin. 😊 Supistuksia tulee välillä, ei kipeitä, paitsi yksi oli tossa jo sellainen, että piti puuskuttaa keittiön pöytää vasten, kesti varmaan minuutin ja meni sitten ohi. Oli muutenkin aivan erilainen supistus mitä nää harkkasupparit. Sellainen pitkä viiltävä kipu kohdusta suoraan alaspäin, ihan kuin joku olisi sukkapuikolla tunkenut kohdusta ulos. Nyt yritän levätä vain nämä jäljellä olevat päivät.

Radi on nyt pysynyt oikein hyvin hallinnassa, vaikka on tullu sorruttua vähän herkuttelun puolellekkin. Kohta sekin on ohi. 😊 Pääsee siitä neulatyynynä olosta eroon.

Ihan outoa ajatella, että seuraava päivitys sitten kertoo pikkuisemme syntymästä. On jotenkin niin helpottava olo, kun pääsee sektioon suoraan, on niin selvät sävelet, että ei paljoa jännitä edes. Tämä pikkuinen on kyllä niin lääketieteellä aikaan saatu ja synnytetty, että olen hyvin hyvin kiitollinen siitä, että jotkut ihmiset opiskelevat itsensä niin viisaiksi, että keksivät keinoja auttaa meitä jotka eivät kotikonstein lapsia aikaan saa. 💕

Eilisestä lähtien alkoi tosiaan hieman pelottaa, että jos tämä käynnistyykin ennen suunniteltua päivää. Ohjeiksi sain, että sitten pitää heti lähteä synnärille, jos supistukset on vahvoja ja säännöllisiä tai jos vedet menee. Siinä sen sukkapuikkosupistuksen jälkeen jalat levällään seisoin ja pohdin alkaako kohta vedet lorisemaan. Ei siis muuten mitään, mutta kun sairaalaamme on reili 50km matkaa, että keretäänhän sitten ajoissa, jos vauhdilla lähtiskin tulemaan? Pysy kiltti pikkuinen massussa loppuun asti! 💕

Sairaalakassin pakkasin jo valmiiksi ajat sitten, vähän väliä sinne olen lisäillyt tavaroita. Esikoisesta ei mulla tälläistä kassia ollu ede pakattuna, taskussa neuvolakortti ja kännykänlaturi, niillä pärjäs oikein hyvin. Mies toi sitten kaiken tarvittavan perässä, vauvan vaatteet oli kaukaloon pakannut valmiiksi. Nyt nekin on jo siellä kassissa. Vauvan turvaistuimen asensimme autoon jo valmiiksi, ettei tartte sit lähtöpäivänä sitä parkkipaikalla laitella.

Kaikin puolin ollut ihana ja suht helppo raskaus, tosin oma elämäntilannekkin vaikutti tähän aika paljon. Töissä pystyin olemaan helposti loppuun asti, johtuen siitä että työni oli kevyttä. Ei tullut tässä raskaudessa raskausmyrykytysepäilyäkään. Esikoisen aikaan sain muutamaan otteeseen maata sairaalassa sen takia. Radi nyt tuli, mut se ei yllättänyt, olihan se niin vahvasti jo esikoisen raskauden aikana mukana kuvioissa. Pahoinvointia ei ollut, taisin mä muutaman kerran oksentaa. Kipuja välillä on ollut, silloin on pitänyt ymmärtää pysähtyä ja levätä. Onneksi ihana mieheni ei kertaakaan ole sanonut mitään negatiivista niistä useista päiväunista joita olen torkkunut tämän raskauden aikana. Vaan olen saanut levätä kun siltä on tuntunut! 💕

Tässä sitä nyt ollaan viimeisiä päiviä viedään ja kaikki on nyt valmiina pikkuista varten. Alan nyt uskoa, että tosiaan meidän unelma yhteisestä lapsesta toteutuu vihdoin! Nyt sitten vaan odotellaan ja jännitellään… 💕

Olen päättänyt, että päätän blogini sitten seuraavaan kirjoitukseen, jos kaikki hyvin menee ja me saadaan pikkuinen syliimme. Silloin muurahaisen unelma on toteutunut ja en keksi onnellisempaa loppua tälle blogilleni. Toivottavasti tästä blogista on ollut jollekkin pitkään lasta yrittäneelle edes jotain apua, omaa oloani todellakin helpotti kirjoitella ajatuksia ylös lapsettomuusaikana, suosittelen myös muillekkin. 💕

Muurahainen ja pikkuinen 38+0 💕

37+0 ja täysiaikaisuus

Meidän pikkuinen on nyt täysiaikainen! Ihanaa!!! 💕

Ei meinaan millään uskoa että kohta tämä raskausaika on jo ohi ja saamme meidän monen vuoden unelmamme toteutumaan…

Oma vointi on kyllä ollut koko raskauden ihan super hyvä. Jotenkin välillä tulee huono omatunto siitä kun ei satu ja kolota kokoajan jonnekkin. Pieniä kipuja välillä on ollut, mutta eipä niistä kannata valittaakkaan, olen vain niin onnellinen tästä! 💕

Tulevan viikon ajattelin viettää sohvalla lepäillen ja elokuvia katsellen, kohta ei enää sellaiseen aikaa ole. Ja eipä tässä oikein muuta nyt pysty tekemäänkään. Alkaa seistessä ja istuessa supistella hirmu herkästi, joten me lepäillään nyt. 

Äsken kävimme miehen kanssa aamukävelyllä ja kotia kun pääsimme, multa vierähti kyynel poskelle, kun sitä nyt on vaan niin hirmu huono kunto tällä hetkellä. Se matka minkä ennen juoksi aivan kevyesti on nyt hyvin hitaalla kävelylläkin jo todella tuskallista. Sitä puuskuttaa kuin höyryveturi ja pakko pitää pieniä taukoja mäkeä noustessa. 😊 Ei sitä vaan uskoisi miten paljon se oma kroppa raskauden aikana muuttuu.

No eipä tässä tosiaan enää montaa päivää ole, kun on jo aivan muuta ajateltavaa kuin että mihin oma kroppa kykenee ja mihin ei. Kohta sitä vaan pohtii mihin pikkuisen kroppa kykenee ja mitä hän tekee. 😊

Paino mulla on nyt noussut ennen hoitojen alusta laskien melkein 20kg. Silti tulee tutuilta kehuja miten en muka ole kasvanut yhtään muualta kuin mahan kohdalta. Itse kyllä tunnen miten kaikki paikat on ihan turvoksissa. 😂 mutta täytyy myöntää, että kyllä tuollaiset kommentit piristävät kummasti, kun yleensä vaan kuulee ihmettelyä siitä miten sulla voi olla noin iso maha?!? 😳

Päätin, että keskityn ulkonäkööni vasta sitten imetyksen jälkeen. Asiat tärkeys järjestykseen. 😊

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 37+0 💕

36+1 ja lääkäri käynti

Tänään meillä oli lääkäri. Sanotaanko näin, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Henkisesti ja fyysisesti oli jokseenkin raskas kokemus. Kotia kun pääsin, olin niin väsynyt, että oli pakko nukkua päikkärit. Mutta nyt siihen lääkärikäyntiin…

Paikalle kun saavuimme kävin vessassa normaalisti, kuten aina ennen ultraa. Odottelimme aulassa ja siinä muita seuratessani, totesin miehelleni, että taitaa olla ajat hieman myöhässä, no niinhän ne oli. Huomasin, että oman lääkärimme huoneessa oli joku toinen lääkäri vastaan ottamassa asiakkaita ja myöhemmin kätilö vahvisti epäilyni, ei ollut tuttu ja turvallinen lääkäri töissä tänään, vaan sijainen oli tuuraamassa. ”No voi pee”, minkäs teet. Eihän sairastumisille voi mitään. Meidät laitettiin käyrille makoilemaan ”vartiksi”, puolisen tuntia kun siinä olin makoillut, pyysin miestäni hakemaan opiskelijan ottamaan minut käyriltä pois, että pääsin vessaan, kun en ennen käyriä käydessäni ollut jättänyt pissanäytettä, joka piti jättää. Ei oo ennenkään siellä tarvinnut jättää ja kukaan ei sanonut, että nyt tarvii… No onneksi käyrillä maatessa hätä tuli ja näytteen jätin. Ei siinä mitään ollut. Käyrätkin oli hyvät, kovasti pikkuinen siellä alkoi muljuamaan. 😊

Ja verenpaine normaali, vaikka juuri olin saanut supistuksen ennen mittailua. Näköjään ylösnoustessa sain siellä todella herkästi supistuksen. Viime yönä muuten heräsin ekan kerran polttavaan supistukseen.

Sitten menimme lääkäriopiskelijan vastaanotolle, joka teki kokoarvion. 2,8kg olisi arvion mukaan pikkuisen paino tällä hetkellä ja kaikki muutenkin hyvin. No sekään ei mennyt ihan nappiin se käynti siellä huoneessa. Lääkäriopiskelija ei saanut vauvan päätä mitattua kunnolla, koko vastasi kahta viikkoa pienempää mitä viikot, niin hän pyysi toisen lääkärin mittaamaan uudestaan. Pöydällä maatessa mulle tuli todella huono-olo, joten nousin seisomaan ja samalla todella kipeästi supisti. Vedet vaan valui silmistä. Supistus meni ohi ja istahdin odottamaan toista lääkäriä. No hän kun tuli sai hän mitattua vauvan pään ja se vastasikin ihan viikkoja. 😊

Lääkäriopiskelija pyysi lääkäriä tarkistamaan kohdun suun tilanteen, juuri olleen ja viimeyön supistuksen takia. Kuten myös hänen oppimisen kannalta. Lääkäri tökki mahaani ja sanoi, että ”ei tätä nyt supista, et taida tietää mikä oikea supistus on, vauva se vaan siellä liikkuu” Mulla loksahti leuka auki, että selvä. En sit tiedä, mut hiton kipeää teki… Kohdun suu oli opiskelijan mukaan korkealla ja kanavaa oli 3cm jäljellä ja kiinni ollaan. No se oli hyvä uutinen. 😊

Täytyy myöntää, että kyllä harmitti, ettei se oma ihana tuttu lääkäri ollut paikalla. Ei olisi tarvinnut hyvin kiireiseltä lääkäriltä kuunnella vähätteleviä kommentteja. Miehenikin siinä myöhemmin sitten naurahti, että olipas typerästi sanottu, sähän oot jo yhden lapsen synnyttänyt, kai sä nyt tiiät miltä supistus tuntuu ja se lääkäriopiskelija näki miten kivulias se oli…

Muutakin säätöä siinä oli, monet itkut tuli itkettyä, mutta tosiaan loppu hyvin kaikki hyvin. Ja tuli se sektiopäiväkin nyt sitten sovittua. Kohta meidän pikkuinen on täällä. 💕

Muurahainen ja pikkuinen 36+1 💕

36+0 ja nyt niitä vaivoja tulee

Loppu häämöttää, ei enää montaa viikkoa, kun pikkuinen on täällä! Kuluvan viikon aikana on vaivoja alkanut tosiaan rantautumaan tänne. Selkään koskee, pitkään jos päivällä seisoo tai istuu,  niin tuntuu että keilapallo olisi jalkojen välissä. Kipetä suppareitakin olen jo saanut muutaman osakseni. Silti tämä on niin ihanaa! 

Empä olisi vuosi sitten uskonut tätä päivää näkeväni. Siitä tulee nyt vuosi kun saimme tuomion, ettei luomuna vauvaa saada ja hautasimme haaveemme omasta yhteisestä lapsesta. Onneksi kesän aikana mielemme muuttui ja lähdimme kokeilemaan icsi:tä. Meidät kaikki yllätti kuitenkin, että 1 luokan alkio kehittyikin ainoasta alkiosta joka saikin alkunsa ivf:llä. 💕 Meidän oma ihme!

Radi on pysynyt hyvin nyt aisoissa metukoiden ja insuliinin avulla. Ens viikolla onkin sitten lääkäri, katsotaan mitä mieltä hää on. Yhtään ylitystä ei nyt kahden viimeisen viikon aikana ole ollut. Että sillä suunnalla kaikki pitäisi olla hyvin. 😊

Nyt olen suunnitellut niin, että tämä minun blogini päättyy sitten siihen, kun unelmamme toteutuu. Toivottavasti saadaan onnellinen loppu blogille! Se jää nähtäväksi… 😊

Muurahainen ja pikkuinen 36+0 💕

35+0 ja äitienpäivän ajatukset

Kuten kuvasta huomaa, mahani on tippunut alas. 😳 Loppu lähenee… hui! 💕

Seisomaan ja istumaan ei kerralla enää pysty pitkään, alkaa tulla kipuja. Makoilu on kaikkein parasta tällä hetkellä! Aamulla herätessä tajusin, että kohta minä olen kahden lapsen äiti! Nuorenpana haaveilin olevani kolmen lapsen äiti, mutta eihän se elämä mene niin kuin haaveilee. Eipä niitä lapsia kaikki niin vaan saakkaan. Olen todella onnellinen, kun olen edes yhden lapsen maailmaan saanut ja nyt on tulossa toinen. Tie tämän toisen saamiseksi oli myös pitkä ja kivinen, mutta kohta sekin palkitaan. 

Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita, vaikka en lapseton enää ole. On silti hyvässä muistissa se lapsettomuusaika ja yrittämisen tuska kaikkine epäonnistumisineen. Yhteensä elämässäni lapsia olen yrittänyt kuusi pitkää vuotta. Ja jos siihen lasketaan vielä päälle se aika kun oikeasti olisin halunnut saada jo oman perheen (ex-mieheni ei ollut ”niin” nuorena valmis perustamaan perhettä), niin tulee yhteensä 12 vuotta. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, minun elämän tavoitteeni täyttyi esikoisen synnyttyä ja joka päivä elämässäni olen kiitollinen hänestä! Kohta saan olla kiitollinen näistä kahdesta murusta! Kuitenkin vielä takaraivossa kuuluu lause: ”älä nuolaise ennen kuin tipahtaa”. Koskaan kun ei voi tietää miten tässä käy. Juuri luin lehdestä äidistä joka päivää ennen laskettua-aikaa menetti oman vauvansa ja joutui synnyttämään hänet kuolleena. Loppuun asti en pystynyt juttua lukemaan, tuntui niin pahalle ja kyyneleet valtasi silmäni… mutta tottahan se on ei tässä voi tietää mitä tapahtuu. Uskon vasta varmaksi, kun syliin pikkuisemme saamme! 💕 Ole kiltti ja synny elävänä! 💕

Keskustelupalstalla missä kirjoittelen olen hieman vetäytynyt taka-alalle yrittäjien puolella, en halua hieroa raskausonneani kenenkään kasvoille. Hyvässä muistissa on miten pahalta välillä menkkojen alkaessa tuntui lukea toisten onnesta, vaikka se ei itseltäni pois ole, mutta kyllä se silti hieman riipaisi. Erityisen pahalta tuntuu nyt, kun olen lukenut muita jotka ivf tai icsi hoidoissa on epäonnistunut. Miksi ei vaan kaikille se oma pikkuinen noinkin rankoissa hoidoissa voisi mukaan tarttua?!? En ymmärrä, miksi hedelmöitettyä alkiota voisi vaan suoraan kohtuun siirrettäessä tökätä seinään kiinni ja siitä se lähtisi sitten kasvamaan? Meillä kävi tuuri ja ekalla kerralla se pikkuinen mukaan tarttui. Tämä on meidän pieni ihmeemme! Tällä hetkellä kun tätä kirjoittelen, pikku ihmeemme potkuttelee massussa. On aivan ihanaa tuntea hänen potkunsa ja muljailunsa! 💕

Pari päivää sitten sain äitiyspakkauksen ja nyt on kaikki sitten valmiina vauvaa varten! 💕 Sain sitten vuoden 2017 pakkauksen, mitä vähän ehkä enemmän toivoinkin, varsinkin jos tyttö meille syntyy. Nyt on pedattu pakkaukseen peti pikkuiselle valmiiksi, kaikki on valmiina. Pikkuinen saa saapua 💕 
Tänään taas tosiaan raskausviikko vaihtui, jotenkin nyt tuntuu että viikot menee hirmu nopeasti, nyt olen jo raskausviikolla 36, täähän syntyy kohta! Miehelleni aamulla näytin, että katso miten tämä appi kuvaa että kädet ja jalat alkavat olla jo syntyvän vauvan kokoiset! Johon mieheni vastasi, että parempi olis ollakkin, kun kohtahan se syntyy. 😂 Ai niin joo, niin muuten syntyykin. 😂

Haluan toivottaa oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äidiksi itsensä tunteville! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 35+0 💕

34+0 ja kohta tää on jo ohi…

Ei enää montaa viikkoa synnytykseen! Ihan uskomatonta me oikeasti saadaan nyt sitten se kauan toivottu oma pieni pikkuinen! 💕

Ihanaa ja samalla surullista, viimeinen raskausaikani on loppusuoralla. Ihana raskaus on kyllä ollu. Vaivoja ei paljoa ole ollut, pikkuisen potkut ei ole sattunut yhtään, potkut tulevat suoraan mahasta ulospäin. En tie sit onko istukka suojelemassa sisäelimiä ja kylkiluita, kun en sinne ole yhtään potkua saanut. Mahani on kyllä kasvanut aivan hirveän isoksi jo ja paino noussut aivan liikaa omasta mielestäni, mutta se nyt kuuluu asiaan ja pohdin sitä painoasiaa sitten imetyksen jälkeen. 😊

Tuntuu vaan hassulta että ennen raskautta mun piti tiputtaa painoa ja sainkin sen 16 kiloa tiputettua, niin nyt ne kaikki 16 kiloa on tullu takaisin. Toisaalta ottaa tuo pikkuinenkin siitä jo muutaman kilon itselleen ja turvotusta on jo kahdelle plussalle.

Neuvolassa kävin tällä viikolla ja kaikki oli edelleen hyvin. Seuraava neuvolakäynti on vasta rv38, joka saattaa hyvinkin jäädä sitten viimeiseksi käynniksi, mikä mielestäni on surku, mun neuvolantäti on vaan meinaan niin ihana! Että haluaisin jatkaa hänen kanssaan, mutta onhan se siirryttävä lastenneuvolanpuolelle kun pikkuinen syntyy 💕

Pitkävaikutteisen insuliinin annoksen jouduin nostamaan kahdela yksiköllä ja nyt ei ole tullu yhtään ylitystä! Toivottavasti loppuaika selvitään tällä lääkityksellä. Ruokapäiväkirjaa ei onneksi enää tarvitse kirjoitella, se oli ärsyttävää hommaa. 😂

Mutta uusi viikko ja samat kujeet täällä, maha kasvaa ja loppu lähenee… 💕

Muurahainen ja pikkuinen 34+0

33+0 ja radi

Taas vaihtui uusi viikko, loppu lähenee…

Radi rintamalla uusia tuulia, sokerit ei pysyny pelkällä metformiinilla kohillaan, joten tällä viikolla aloitettiin insuliinin pistäminen lisäksi.

Insuliinin aloituksen jälkeen ei ole enää yhtään ylitystä tullu kolmessa päivässä, joten mun kroppa vaan tarvitsi ne molemmat lääkkeet. Edelleenkään ei toi piikittäminen kivaa ole, mut minkäs teet. Ei se mitään ressiäkään aiheuta, aika rutiinilla menee jo. Lohduttaa ettei tässä montaa viikkoa tarvitse laittaa 😊

Eilen illalla miehelle haaveilin ääneen, et josko käytäis vielä jossain kylpylässä ennen kun vauva syntyy. Sitten samalla muistin juuri eilisen automatkan kauppaan. 10km autossa oli aivan liikaa mun mahalleni ja kaupan pihassa sitten kakosin ojan pientareella. Mahtoi takana ajaneet ohikuljiat ajatella, että tolla on ollu railakas vappu. Onneksi toi maha on jo sen verran iso että selittää toivottavasti syyn samontein. 😊 kotimatkalla ihan sama juttu, kotipihaan kun päästiin niin alkoi oksentaminen. 

Joten jääpä sekin kylpyläreissu tekemättä, meiltä kun lähinpään kylpylään on se 100km… 😂

Mut siis ajatus vedessä lillumisesta on vaan niin ihana! Kyl me keretään vielä 😊

Massussa jumpat alkaa usein heti kun käyn makuulle ja kuluvalla viikolla bongasin ekan kerran hikankin. Ihmettelin jo kun ei hikkaa ole jo tuntunut. Yöt saan nukkua ihan rauhassa, pikkuinenkin taitaa nukkua silloin, kun on niin rauhallista. 😊

Väsymys taas vaivaa, nyt on jo toinen päivä peräkkäin, kun ei vaan jaksais yhtään mitää tehdä… joten sänky on paras paikka ollu tässä nyt. 😊

Saas nähdä tulisiko ens viikolla jo äippäpakkaus postissa 💕

Oikein mukavaa vappua kaikille! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 33+0 💕

32+0 ja onnellisuus

Taas vaihtui uusi viikko, olen jotenkin yrittänyt varovaisesti peitellä onnellisuuttani. Nyt päätin, enää en peittele! Tunsin syyllisyyttä siitä kun muut raskaana olevat valittavat vaivojaan ja ovat niin tuskastuneita raskauteensa, itse elän tällä hetkellä onneni kukkuloilla! Olen niin onnellinen siitä, että päätimme kuitenkin kokeilla niitä rankimpia hoitomuotoja ja sen ansiosta massussani nyt meidän pieni ivf-ihmeemme nyt kasvaa. Meillähän ei pitänyt olla mahdollisuutta raskautua ivf:llä, vaan pelkästään icsi:llä, mutta yksi pikku siittiö oli niin vahva, että ihan itse pääsi munasolun sisälle ja nyt hää on kasvanut jo ihan mahottomasti!

Päivän paras hetki on ehdottomasti iltaisin, kun saa käydä sänkyyn makaamaan ja silloin meidän pikkuinen alkaa seurustelemaan. Potkuja tulee, jalkaa ojennetaan ja muutenkin massussa muljaillaan. Se on aivan ihanaa! Tuleva isukkikin on aivan ihmeissään! 💕

Se mikä vähän tällä hetkellä surettaa on se, että kohta tämä raskausaika on jo ohi… Toisaalta sitten pääsee ihastelemaan meidän ihmettä ihan livenä. 💕

Ei sillä että raskauteni olisi ollut super helppoa aikaa, onhan niitä vaivojakin tässä tullu, mutta en anna niiden häiritä onnellisuuttani. 😊

Sokerit kun alkoi tosiaan nyt heittelemään, niin aloitimme lääkityksen ja nyt täytyy sokerien seurannan lisäksi kirjoittaa myös ruokapäiväkirjaa, se ei kyllä kovin mukavaa ole, mutta ei tässä enää montaa viikkoa jäljellä ole. 😊

Tulevalla viikolla mulla sitten loppuu työt. 😢 Siivousvietti on jo nostanut päätään hurjasti, että lomalla sitten varmaan siivoilen vaan 😂

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Muurahainen ja pikkuinen 32+0 💕

31+0 ja pesänrakennusvietti

Taas vaihtui uusi raskausviikko. Nyt pääsiäisenä on ollut ilmassa hirmuinen pesänrakennus meininki. On imuroitu, lattiat pesty, matot tampattu pieniä sisustushommia tehty. Nyt polttelis lähteä ulos haravoimaan. Selkä onneksi palauttaa taas maan pinnalle. Hetken kun lepää, niin josko sitten. 😊

Ihanaa kun taas saa öisin nukuttua, viime yönä heräsin kaksi kertaa vaan, edellisyönä kerran. Tosi hyvä vinkki oli tohon suun kuivumiseen xylitol pastilli, ei oo tullu juotua enää niin paljon öisin, mitä alkuviikosta. 👍🏻😊

Viime yönä näin taas unta että synnytin pojan. Tyttöähän meille kahdessa ultrassa on lupailtu, mut silti unissa synnytän vaan poikia?!? 😳😂 Huomenna laitan äitiyspakkaushakemuksen menemään ja sitten saapi jännitellä kumpi pakkaus sieltä postista tupsahtaa. Kela Kerttu ilmoitti kuluvalla viikolla, että nyt vois olla jo mahdollisuus saada 2017 vuoden pakkaus, mut katsotaan miten käy. Mulle se nyt on jo ihan sama kumpi tulee, mut kiva on jännäillä, kun ei tiedä varmaksi kumpi tulee 😊

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 31+0 💕