HĂ€n on tÀÀllĂ€, meidĂ€n oma pieni ihmeemme, joka valloitti ensi nĂ€kemisellĂ€ sekĂ€ Ă€idin ettĂ€ isin sydĂ€met! đ
Elektiivinen sektio meni oikein hienosti, olen kyllĂ€ niin onnellinen, ettĂ€ pysyin pÀÀtöksessĂ€ni. Aamulla saavuimme sairaalalle, minulle laitettiin tippa ja katetri ja sairaalan söpöt vaatteet đ Miehenikin sai omat vaatteet leikkaussalia varten. Sittten hetken odottelimme omaa vuoroamme. Odottelun aikana tuli tunne ettei tĂ€mĂ€ olekkaan totta. EttĂ€ ihan kohta meillĂ€ on pikkuinen sylissĂ€mme, voiko tĂ€mĂ€ olla mahdollista??
No pian siitÀ lÀhdimme kohti salia tulevan isÀn ja kÀtilön kanssa, itse makasin pedissÀ, kun toiset työnteli mua kohti salia.
Mieheni meni odotustilaan siksi aikaa, kun minua valmisteltiin operaatiota varten. Ja sitten kaikki oli valmista. Ei siinĂ€ kauaa nokka leikkaavalta lÀÀkĂ€riltĂ€ tuhissu, kun kuulin ensi parkaisun. Se tunne oli ihana, minun sisĂ€ltĂ€ni tuli uusi elĂ€mĂ€, meidĂ€n pikkuinen, jota niin pitkÀÀn olimme toivoneet. Sain heti nĂ€hdĂ€ hĂ€net ja tuore isĂ€ meni kĂ€tilön kanssa leikkaamaan napanuoran ja jotain muita toimenpiteitĂ€ tekemÀÀn. Itse jĂ€in sattuneesta syystĂ€ leikkauspöydĂ€lle, joka muuten on hirmu kapea makaamaan. Hetken kuluttua iskĂ€ ja pikkuinen tulivat takaisin ja hoitaja otti meistĂ€ paljon kuvia muistoksi! đ
Olin niin onnellinen ettÀ kyyneleet vaan valuivat pitkin poskiani, se nÀky kun tuore isÀ pitÀÀ pikkuista sylissÀ ja se hymy hÀnen kasvoillaan. Olin niin onnellinen, ettÀ muutimme mielemme ja lÀhdimme hoitoja kokeilemaan kuitenkin. Nyt minÀ olen kahden lapsen Àiti!
IsÀ lÀhti sitten jonkin ajan kuluttua pikkuisen kanssa osastolle, minua vielÀ kursittiin kasaan ja sain vÀsyttÀvÀn lÀÀkkeen, ettÀ sain nukuttua hetken siinÀ. Oli meinaan uni velkaa kertynyt hieman edeltÀvÀltÀ yöltÀ. En mÀ silleen kokonaan unessa ollu, kuulin kyllÀ kaikki keskustelut mitÀ salissa kÀytiin.
HerÀÀmöön kun minut siirrettiin olinkin yllÀttÀvÀn pirteÀ ja ei mennytkÀÀn pitkÀÀn kun sain jalkani liikkumaan. Oli se kans kyl hassu tunne maata siinÀ sÀngyllÀ selÀllÀÀn ja tuijottaa jalkojaan ja yrittÀÀ antaa kÀskyÀ, jalka liiku!
Pari tuntia siinĂ€ herÀÀmössĂ€ melkein olin kun he totesivat sieltĂ€, ettĂ€ tÀÀ on ihan valmis osastolle pikkuisen luo. Ja niin sitĂ€ lĂ€hdettiin tutustumaan uuteen ihmiseen, Ă€itin ja isĂ€n pikkuiseen! đ
Radista sen verran, ettÀ molemmilla meillÀ on ollu oikein hyvÀt lukemat kokoajan, eli sekin sitten pÀÀttyi oikein hienosti.
Kaikki on menny tosi hyvin, illalla lÀÀkĂ€ri tuli vielĂ€ kertomaan leikkauksesta, kohdun seinĂ€mĂ€ltĂ€ oli löydetty endopesĂ€kkeitĂ€ muutama. En tiedĂ€ mitĂ€ jatkossa sitten niiden kanssa, nyt keskityn vain tĂ€hĂ€n meidĂ€n pieneen ihmeeseen. đ
Samalla pÀÀtĂ€n blogini tĂ€hĂ€n. TĂ€m blogi sai kun saikin onnellisen lopun! Tosin ei ole vielĂ€ kiveen kirjoitettu, etteikö pakastimessa oleville sisaruksille saattaisi olla kĂ€yttöÀ, oli meinaan tuore isukki sellaista mieltĂ€… no se jÀÀ nĂ€htĂ€vĂ€ksi, minĂ€ keskityn vain nyt tĂ€hĂ€n hetkeen ja onnellisuuden tunteeseen!
Muurahainen ja pikkuinen meilkein yhden vuorokauden ikĂ€inen đ