Aikainen lintu madon nappaa…

Huomenta vaan kaikille, tänään heräsinkin reippaasti jo 03:45. Luulin kyllä, että kello oli jo kuusi, mutta ehei, vasta varttia vaille neljä. Syy heräämiselleni oli jäätävä vessahätä. Ilmeisesti eilisillan punkku tahtoi pikaisesti pihalle. 😀

No ajattelin, että vessassa kun olen käynyt, jatkan unia. Ehei, taas väärin, nukkumatti päättikin, ettei täällä enää unta tarvita. Nyt sitten siitä asti tässä maailman menoa olen pohtinut…


Tässä kuva syyllisestä, joka minut yöllä herätti. Nyt muuten eilen illalla kokeilin Alkon tätin ohjeita ja annoin punkun lasissa ”ilmaantua”, meni huomattavasti helpommin alas. Kyllä se silti puhallutti ja virnistyksiä sai aikaan, mutta huomattavasti vähemmän mitä ekalla kerralla. Lupasin seuraavaan kiertoon miehelleni ostaa myös oman pullon, niin saa hän kans myötätunnosta juoda lasillisen samalla kun minäkin juon. Tänään onkin sitten viimeisen lasillisen aika. Sitten olis sekin jippo kokeiltu. 🙂

Tässä olen nyt muutamana päivänä selaillut LA-laskureita. Olisi kyllä niin ihanaa jo saada se oma massu kasvamaan hyvästä syystä. ❤ Kyllä vähän kauhistuttaa ajatus miten monta vuotta tätä ajatusta on toivonut. Vuosi sitten oli ihan sama haave, ai niin ja kaksi vuotta sitten oli myös… Mä en niinku ymmärrä, miksi tämän pitää olla niin vaikeaa toisille??? Toiset ne pesee vaan samassa koneessa kalsarit ja thäts it! Toiset ne joutuu tekee vaikka mitä taikatemppuja ja ei siltikään…

Kyllä mulle kerran kaksi helposti raskautuvaa äitiä sanoi, että sä varmaan arvostat sun lasta paljon enemmän mitä he, kun niin kauan häntä yritit. No kyllä Mä pidän omaa lastani pienenä ihmeenä, luulin että jokainen äiti näin omasta murusestaan ajattelee, mutta ei ilmeisesti.

Ja se tuska, kun itse toivoisi toista lasta ja miehelleni ensimmäistä omaa. Täällä olis jo ihan valmis murunen saamaan pikku sisaruksenkin. Vähintään kerran viikossa kysyy, että ”äiti, voisinko saada pikkusiskon tai pikkuveljen?” Aivan sydäntäraastavin hetki oli se, kun hän minulle sanoi, että ”Äiti, kun seuraavaksi näet tähdenlennon, voitko toivoa hänelle pikkusiskon tai veljen?” Miten siis noin pieni ihminen voi ajatella niin ihanasti. ❤ Kyllä siinä oli itkussa pitämistä. Tekisi niin mieli sanoa, että kovasti tässä yritetään, mutta minkäs teet? Elämä on vaan niin julma, että ei meille vauvaa anna. 😦

Odotan vain, että lapsoseni kasvaa vanhemmaksi, että pääsen kertomaan hänelle totuuden asiasta. Sitten hän ymmärtää, miksi ei pikku siskoa tai veljeä ole kuulunut… Taas kyyneleet valuu pitkin poskia, kun aloin muistelemaan. No nää on näitä, minkäs teet…

Sitten vähän positiivisempaan ajatukseen. Päätin tossa tunti sitten, että aloitankin testaamisen tänään. Ihan vaan juuri sen takia, kun testaushistoriani aikana olen vaikka miten moneen testiin saanut hailuroita. Niin tänään kun on vasta dpo 7 pitäisi tulla puhdas nega, jos testit oikein toimii. On lähes mahdottomuus saada testiin hailuraa, koska hcg ei vielä ole voinut nousta tarpeeksi korkealle, että testissä näkyisi. 🙂

Mutta siinä siis tämän päivän suunnitelma, mukavaa ylimääräisen päivän jatkoa kaikille. 🙂

Muurahainen dpo 7, yrityskierto 25

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s