Yrityksen historiasta nykyhetkeen

Yritänpä nyt muistella tätä yrityshistoriaani tähän.

Eli ehkäisyn jätimme pois marraskuussa 2013. En olettanut edes, että helpolla raskautuisin, mutta enpä arvannut, että näin vaikeaksi tämä tälläkin kertaa myös menisi. =(

Ensimmäistä lastani yritin kolme vuotta, muuta vikaa minusta ei silloin löydetty, kuin että toinen putkistani oli tukkeessa. Ja käski se lääkäri silloinkin minua laihduttamaan. Vaikka 10 kiloa sain painoa tiputettua, ei sekään silti auttanut heti raskautumaan. Kaksi keskenmenoa sain ennen kolmatta pysyvää plussaa. Se oli rankkaa aikaa se, henkisesti.

No onneksi se yritys sitten palkittiin sillä pysyvällä plussalla ja sainkin aivan ihanan lapsen itselleni! Minusta tuli viimein äiti ja elämäni tärkein asia onnistui! Se oli aivan mahtavaa!

Olin jo 15 vuotiaana päättänyt, että haluan ensimmäisen lapseni tehdä nuorena. No eipä ne asiat mene aina niin kuin haaveilee. Ensimmäisen lapseni sain siis vasta alle kolmekymppisenä. Raskaus aika oli hankala, sain melkein kaikki vaivat mitä nyt raskausaikana voi saada. Minua se ei haitannut, pääasia oli se, että vihdoin olin raskaana! Nuorena myös haaveilin, että elämäni aikana teen kolme lasta, se olisi hyvä määrä. Jälkeenpäin mietittynä, olinpa typerä kun edes sellaisia haaveilin. Ei niitä lapsia kaikki tee vain silloin kun haluaa. Kyllä niitä lapsia vaan saadaan, jos saadaan. Olisi kiva tavata se tyyppi joka päättää ketkä saa ja ketkä ei, voisin mielipiteitäni vaihtaa hänen kanssaan. =D

Ensimmäisen lapseni synnyttyä olin jo päättänyt, etten enää koskaan lähde yrittämään lapsia enää. Päätökseeni vaikutti se, että tiesin miten vaikeaa oli saada edes tuo ensimmäinen ja se että avioliittoni ei ollut ihan sitä mitä haaveilin. Käytännössä olin yksinhuoltaja vaikka elinkin lapseni isän kanssa yhdessä. Ja myöhemmin jouduinkin tekemään päätöksen jatkanko suhteessa vai puranko omat periaatteeni ja eroan. Olin aina kuvitellut, että kun naimisiin menee, niin loppuelämä yhdessä ollaan. Katsoin kuitenkin parhaaksi valita toisin, ihan jo oman lapseni kasvuympäristön takia. Päivääkään en ole katunut päätöstäni, vaikka muutamat muut (entiset läheiset ystäväni) minut ovat tuominneet erosta. No he eivät faktoja tiedä ja eipä se niille kuulukaan.

Hetken kaksin lapseni kanssa oltuani tapasinkin sattumalta aivan ihanan miehen ja jonkin ajan kuluttua tajusinkin haluavani lapsen hänen kanssaan. Tässä vaiheessa olin tyytyväinen, ettei neuvolassa ne suostunut piuhojani katkaisemaan synnytyksen jälkeen.

Tosiaan vuonna 2013 marraskuussa tulimme siihen tulokseen, että jätimme ehkäisyn pois ja katsomme mitä tuleva tuo. Itse pelkäsin silloin jo, että miten vaikeaa tästä ”yrittämisestä” tuleekaan. Jotenkin elättelin toivoa, että toisen lapsen saisin helpommin, no toisin kävi.

Ensimmäinen vuosi kun yritystä tuli täyteen syksyllä 2014, päätin käydä lääkärissä keskustelemassa asiasta. Verikokeista näkyi, etten ovuloinut ja sain ensimmäisen Clomifen reseptin tukemaan ovulointia. Neljä kiertoa clomeja söin tuloksetta. Lääkäri myös käski tiputtamaan (taas) painoa ainakin 5%. No clomi kuurien jälkeen painoni vain nousi, vaikka mielestäni söin terveellisesti ja liikuin enemmän.

Syksyllä 2015 otin taas lääkäriin yhteyttä pidentyneen kiertoni vuoksi ja ultrattaessa huomasi oikealla puolella rakkuloita ja totesi minulla olevan PCOS:n. Laihdutus oli lähtenyt mukavasti käyntiin syksyllä 2015 ja sain metforemin tukemaan laihdutustani. Lääkäri myös määräsi minulle Lugesteronin lyhentämään kiertojani. Pisin kierto vuonna 2015 oli 55 päivää. Normaalisti kiertoni oli 30-40 välillä, pääasiassa lähempänä tuota 40.

Mieheni kanssa olimme jo sopineet, että mihinkään piikityshoitoihin me ei lähdetä ja eipä mieheni halunnut siittiöitäkään viedä tutkittavaksi. Tutkimme vähän aikaa sitten kotitestillä miehen siittiöiden laadun ja positiivinen tulos testistä tuli.

Painoni on lähtenyt mukavasti tippumaan, viime kesästä on tippunut nyt 11kg. Jätin sokerit ja vehnäjauhot minimiin ruokavaliostani. Herkuttelu päivän pidän silloin tällöin, ei liian raaka saa itselleen olla. =) Kiertoni on myös lyhentyneet nyt 27:n, ihan outoa, että näin lyhyeksi ne on muuttunut, mutta eipä tuo minua haittaa. Tosin saisi jo se plussa tulla! Haluaisin niin kovasti tehdä vihdoin miehestäni isän. Hän on ollut kyllä hyvin minua tukeva puoliso ja yrittänyt rauhoittaa minua, että kyllä se vauva sieltä tulee kun on tullakseen… No toivottavasti hän on oikeassa…

Itse olen alkanut jo luovuttamaan asian suhteen, tai no sekin riippuu niin kierron vaiheesta. Aina näin alkukierrosta on niin vahvoina tunteina luovutus ja pettymys. Sitten taas kun sen ovisplussan saa alkaa toiveet nousta. Ihmisen mieli on niin typerä! Vaikka tässä jo yli kaksi vuotta joka kuukausi on saanut pettyä, silti elättelee toiveita, et jos nyt kuitenkin tämä olisi se meidän kierto…

Tässä oli pikakelaus historiasta nykyhetkeen. Toivottavasti pysyit kärryillä =)

 

 

Tähän on tultu…

Pitkään harkitsin kokeilisinko tälläisen blogin kirjoittamista. Monta kertaa olen jo meinannut aloittaa kirjoittelemaan, mutta joka kerta tullut siihen tulokseen, että ei vielä. Ehkä siksi, että painin niinkin ikävän asian kanssa kuin raskaaksi tulemisen vaikeuden kanssa.

Pohdin, että voinko sanoa itseäni lapsettomaksi? Minulla on siis kuitenkin yksi lapsi entisestä suhteesta, nykyisen mieheni kanssa olemme yhteistä vauvaa yrittänyt jo yli kaksi vuotta. Tuloksetta.

Lapsettomuustutkimuksia on kuitenkin jo tehty vaikka ja mitä ja vähän vikaakin minusta löytyi. Viime syksynä minulla todettiin PCOS, tosin vuosi sitä ennen sitä ei vielä tutkimuksissa näkynyt, että eipä kai sekään selitä sitä, miksi meille ei sitä plussaa testiin ole tullut.

Nyt tulin siihen tulokseen, että tälläinen blogi voisi auttaa minua purkamaan turhautuminen asiaan ja auttaa minua henkisesti jaksamaan. Blogi sanana minulle on aika vieras käsite, kaksi kertaa olen tainnut elämäni aikana tälläistä lukea. Joten anteeksi, jos en hallitse tätä vielä kunnolla. =) Lukijoita en niinkään jutuilleni kaipaa, kunhan saan vaan kirjata ylös ajatuksiani ja ehkä myöhemmin palata näihin tunteisiin.

Mutta jos jotain kiinnostaa juttujani lueskella, niin olet tervetullut sivulleni ja toivon, että saat itsellesi tästä jotain irti. =)