Sisältä riipii…

Runoja selatessani löysin runon, joka niin kertoo tilanteestani…

Minulla ei ole suloista, tuhisevaa vauvakääröä sylissäni.

Minulla ei ole ihanaa, pömppöä vauvamahaa.

Minulla ei ole ultrakuvaa, masussa vipattavasta pikkusydämestä.

Minä en tiedä tuleeko noita minulla koskaan olemaankaan.



Tämän oli kirjoittanut milona eräällä keskustelu palstalla.
Kuten myös tämä aukaisi kyynel virran täysin…

Hänelle, jota ei vielä ole


Tulisit jo meille, 
et tiedä kuinka odotetaan. 

Tuulien teille, toiveeni kuiskata saan. 


Sanattomin sanoin, 
me sua kaivataan. 

Ovemme on avoin, kai joskus tavataan?


Tyhjä on syli, 
mutta toiveita täynnä.

Emme pääse sun yli, me sua jo rakastetaan. 



Voi itku miten kovasti vauvan haluaisin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s