Syksy tulee..

Tajusin tuossa perjantaina, että syksy tekee taas kovaa vauhtia tuloaan. Siinä sitä pohtiessani tajusin myös, että siihen on enää muutama kuukausi, kun tulee kolme vuotta täyteen siitä kun jätimme ehkäisyn pois ja aloimme toivoa meille yhteistä lasta.

Kolme vuotta on minusta pitkä aika. Ensimmäinen vuosi meni nopeasti, silloin en edes pahemmin seuraillut kiertoja. Joskus kun huomasin että kierto venyi liian pitkäksi, testasin sen negan raskaustestillä ja aattelin että ei vielä ollut meidän aika. 

Ensimmäinen vuosi kun tuli täyteen kävin kuitenkin perhesuunnitteluneuvolassa pohtimassa pitkiä kiertojani ääneen. Testejä otettiin ja vikaakin minusta löytyi sitten, en aina ovuloinut, olin liian painava, pcos:kin todettiin kerran. Tosin toi pcos, kumottiin seuraavan lääkärin mielipiteistä (painon pudotus vaikutti tähän kuulemma).

No laihdutin sen 15 kiloa ja kierrot lyhenivät lähes normaaliin. Miestä meillä ei tutkittu, koska mies oli tapailemansa naisen saanut vahingossa raskaaksi muutama vuosi sitten. Ja ylipainoa hänellä ei ole, terveelliset elämän tavat omaa ja hän ei ollut kovin innoissaan sellaisesta tutkimuksesta.

Päätimme lääkäreiden kanssa keskittyä minun hoitamiseen, eipä siitä haittaakaan ole, kun tiedettiin että minussa on vikaa. Näin lääkäri minulle sanoi. Yritinhän minä esikoistanikin sen kolme vuotta, siihen yritykseen sisältyi myös kaksi keskenmenoa.

No minun tilanne alkoi olla kunnossa ja aukiolotutkimuksessa mies päätti että voidaan hänenkin siittiöt tutkia. Teratozoospermia tuli miehelle diagnoosiksi ja lääkäri oli sitä mieltä että meidän melkeinpä ainoa toivo on ICSI. Aluksi emme sinne halunneet. Sitten ensin minun mieleni muuttui ja lopuksi muuttui ihan yllättäen miehenikin kanta asiaan ja nyt alkaa meidän matka sitten kohti keinohedelmöitystä!
Täytyy myöntää että tässä vaiheessa minua jännittää ihan vietävästi! Miehen kanssa keskustelimme asiasta, tai hän siis kysyi minulta, että miten tässä edetään nyt ja mitä käytännössä tapahtuu? Selitin hänelle kaiken sen mitä netistä tietoa olen imenyt. Ja selkeästi hänellä on huoli oman siittiöiden laadusta, että voidaanko me saada terve lapsi. Kerroin kyllä että hedelmötetyissä alkioita tarkkaillaan sen verran hyvin, että vain normaalisti kehittyneet pääsevät ns. Jatkoon ja jos hyvä tuuri käy, niin jopa pakastimeen. 🙂

Huomenna menemme verikokeisiin ja sitten soitan sinne klinikalle ja varaan ajan suunnittelukäynnille! Ihan hitsin jänskää, nyt meillä on oikeasti mahdollisuus saada se yhteinen lapsi! Meidän lapsi! ❤

Lisään tähän syksyisen kuvan jonka muutama päivä siten otin metsässä kävellessäni, jotenkin noi puolukkaryppäät sopii tähän aiheeseen! 🙂


Oikein ihanaa syksyn jatkoa teille kaikille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s