Piinapäivä 1

Nyt en yhtään ihmettele miksi näitä päiviä kutsutaan piinapäiviksi! Tää on kyllä todellista piinaa. Tietää että kohdussa on tällö hetkellä meidän pikkuinen, mutta ei oo yhtään varmaa tarttuuko se mukaan vaiko eikö… huoh…

Netistä olen kahlannut vaikka ja mitä sivuja icsi ja ivf:n liittyen läpi alkion kehityksestä lähtien. Tutkinut todennäköisyyksiä ja tilastoja… ja pohtinut sitä, miten pienestä se ihminen lähtee kasvamaan. Mielessä pyörii edelleen se tilanne kun labran täti antoi meidän alkion lääkärille. Ja miten ohuessa putkessa se alkio oli, sitä ei silmällä sieltä edes olisi erottanut. Miten voi kaikki lähteä niin pienestä?!?

Ja muutenkin miten pienestä on kiinni, että edes nainen voi raskautua. En ymmärrä miten vahingossa alkunsa saaneet lapset on mahdollista?!?
Oloja tänään on ollut/ olen kerennyt kuulostelemaan aika vähän. Pientä kuumotusta ja jomotusta alaselässä on ollut vaan. Ja kyykystä ylös noustaessa oli vaikeuksia saada toinen jalka toimimaan, toiseen nivuseen vihlas nii hitsisti, et hetki piti kasailla itseään ennen ku kävelemään pääsi. Mutta tosiaan tänään on vasta pp 1 ja eihän tuo meidän pikkuinen ole edes vielä tarttunut kiinni jos nyt on tarttuakseen.

Silti välillä silittelen mahaani ja toivon, että pikkuinen olisi siellä hyvässä suojassa. 💕

Muurahainen pp 1, yk 32

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s