20+1 ja rakenneultra

Pikapäivitystä:

Pikkuisella kaikki oikein hyvin! 💕

Mun vahva poikaoloni vaihtui tyttölupaukseksi. Eli nyt tuli todistettua se, että voi olla täysin erilaiset raskaudet, vaikka vauvan sukupuolisi olisi sama. Ja matalat sykkeet ei kerro poikavauvasta, kuten ei myöskään karvan kasvu massun päällä. 😊

Paljon saatiin kuvia mukaan ja uusi aikakin varattiin. Syy oli että np-ultran aikoihin otetussa verikokeessa mun raskaushormooni oli liian alhainen ja ne haluaa nyt tutkia istukan vielä viikolla 28… olen hieman ihmeissäni, mutta täytyypi kysellä neuvolantätiltä asiasta lisää…

Muurahainen ja pikkuinen 20+1 💕

20+0 ja mahassa liikehdintää

Uskomatonta mä olen jo puolessa välissä!!! 😳

Eilen istuskelin keittiössä ja katselin ikkunasta ulos, mietin kun toiset raskautuvat helpolla ja no meillä toisilla tie on vähän mutkaisempi. Mutta sitten kun se vauva kasvaa siellä mahassa ei sitä edes enää päivittäin ajattele miten kauan siinä menikään, että se pikkuinen sinne massuun saatiin. Piti ihan kalenterista katsoa ja muistella, onneksi olen tätä blogia pitänyt, niin on helppo tarkistaa. 😊

Esikoista yritin sen 33 kiertoa, eli 3 vuotta. Nyt tämä massussa oleva ihana ihmeemme odotutti itseään 32 kiertoa, eli kuukautta vajaa kolme vuotta. Kiertoni ovat olleen normaalia pidemmät aina…

Aika vahva olo on siitä että tämä massussa oleva pikkuinen tulee jäämään meidän perheen viimeiseksi… en enää jaksaisi alkaa yrittää alusta, tosin meillä on kyllä ne kolme pikkuista siellä klinikan pakkasessa odottamassa. Mutta olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen, vaikka nuoruuden haaveeni ja suunitelmani oli olla kolmen lapsen äiti. 

Mutta siis puoliväli, vastahan mä pissailin joka aamu testeihin ja jännäsin vahvistuuko viivat, ja vahvistuihan ne! 💕 Nyt tässä sitten on enää puolet jäljellä.

Massussa on potkuja ja liikehdintää tuntunut jo useamman viikon, mutta tänä aamuna minä jopa näin vauvan potkun! 💕 pikkuinen vahvistuu, harmi että isukki oli kerennyt jo hommiin lähteä, olisi varmasti myös hänen käteen potkut tuntunut. Hän kun ei vielä yhtään potkua ole saanut. 

Huomenna olisi sitten rakenneultran aika, vähän jänskättää. Meinataan kyllä kysyä sukupuolta. Tässä viikolla tein näitä hupitestejä tässä kotosalla. Sormustesti mahanpäältä lupaili poikavauvaa ja pissasoodatesti lupaili myös poikaa. Saas nähä kumpi massussa on. Itselläni on kyllä olo että poika olisi tulossa, katsotaan pitääkö olot paikkaansa. Pääasia kuitenkin on, että vauva on tulossa! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 20+0 💕

19+0 ja potkuja tuntuu käteen

Ihan mahtava tunne, eilen illalla ja nyt tänään olen saanut pikkuiselta potkuja käsiini tuntumaan! 💕 Tuleva isukki ei vielä valitettavasti ole tuntenut niitä, aina kun hää laittaa käden mahalleni potkut loppuvat. 😊 Muutenkin ihanaa kun pikkuisen liikkeet tuntuu jo päivittäin! 💕

Puoliväli lähestyy, viikko vielä ja sitten olisi rakenneultra maanantaina. Neuvolassa kävin tällä viikolla, ultralla yritettiin katsoa kumpi massussa on mutta ei osannut neuvolantäti sanoa kumpi massussa on. Toivotaan että rakenneultrassa pikkuinen sen verran vilauttaisi, että näkisi kumpi on tulossa. Muutenkin tässä olen pikkuisen alkanut jänskätä sitä rakenne ultraa, toivottavasti kaikki on hyvin. Sydän ainakin oli hyvän näköinen kun katsoimme neuvolan ultralla sitä. 😊

Radista sen verran, että vieläkään ei ole yhtään ylitystä mittailuissa. Enempi tuli kommenttia että aika alhaseksi sokerini tippuvat 1h ruokailun jälkeen. No kyllä ne sieltä nousee kuitenkin mitä pidemmälle tässä mennään.

Väsymys vaivaa edelleen ja ei siihen auta kuin lepo. Jos en lepää tulee päänsärkyä, joten mielummin nukun päikkäreitä kun kärsin pääsärystä. 😊

Todella onnellisin fiiliksin kohti uutta viikkoa! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 19+0 💕

18+0 ja synnytysuni

Heräsin aamulla viiden jälkeen, näin aivan ihanan ja samalla ensimmäisen synnytysunen raskauden aikana. 💕

Unessa lähdimme sairaalaan rauhallisin mielin synnyttämään vauvaamme. Ilmeisesti jouduin kuitenkin kiireelliseen sektioon joka tehtiin minulle nukutuksessa. Miehenikään ei saanut olla leikkauksessa mukana. Herätessäni leikkauksen jälkeen, kysyin mieheltä kumpi tuli? Mies ei tiennyt, hoitajat ei ollu tuonut vauvaamme meille, vaan vieneet hänet vauvalaan. Päätimme odotella, kaipa sieltä kohta hoitaja vauvamme meille toisi. Mieheni nukahti uudestaan ja minä nousin sängystä ylös ( ihan kuin tämä nyt olisi edes mahdollista heti sektion jälkeen). Pysäytin käytävältä hoitajan ja kysyin miksi meille ei vauvaamme ole tuotu vielä ja pääsisinkö vauvamme luo. Hoitaja vastasi, että täällä on nyt ollut niin kiire ettei ole keretty tuomaan. Pääsin katsomaan vauvaamme lasin takaa (niinku jenkkileffoissa) kännykällä sain miehelleni ottaa kuvia vauvastamme. Vauvamme oli aivan ihanan suloinen peikko poika, tukka sillä oli pystyssä kuin trollilla. Siinä kuvia räpsin ja sitten takaisin huoneeseen näyttämään miehelleni. Jostain kumman syystä en unessa vauvaamme saanut syliin ollenkaan. Sitten lähdimme miehen kanssa ostamaan kotiinpaluu vaatteita vauvalle, koska en ollut aiemmin muistanut ostaa niitä. 😂

Voin sanoa, kyllä harmitti herätä, mutta ensimmäisen kerran kun heräsin ei tullut itkua, kuten ennen. Nyt minulla on  oikeasti vauva massussa kasvamassa ja oikeasti pääsen synnyttämään meidän pienen ihmeen. Sukupuolta emme vielä tiedä, että saas nähdä syntyykö unen mukaan meille pieni peikkopoika vai tulisko tyttö? Pääasia, että jompikumpi tulee… 💕

Väsymys vaivaa edelleen, viime viikolla oireihin on lukeutunut myös vahva pääsärky ja vatsani on saanut vaalean karvapeitteen. Tässä loppuviikosta on ollut kyllä hyvin vahva tunne siitä, että olen raskaana. Ekan kerran kasvava maha joka on siis jo paljon isompi mitä esikoista odottaessa on ahistanut. Ulkohousut ahdistaa laittaa jalkaan, maasta tavaroiden nostaminen ei olekkaan ihan niin ketterää kuin ennen. Toppatakki kiinni ollessa alkaa olla jo aika tiukka mahan kohdalta. Silti tämä on niin ihanaa! Miehenikin ihmettelee kasvavaa massuani. Pikkuisen liikkeitä olen nyt päivittäin tuntenut, mutta käsiimme saakka ei vielä yhtään potkua ole tullut. Ehkä kohta sitten. 💕

Lisään massukuva tältä viikolta tähän lopuksi vielä. Huomenna olisi neuvola, jossa taas yritämme kurkata pikkuisen sukupuolta, saas nähä pitääkö jalat ristissä.. 😊 Ihanaa kun toi mun mieheni on niin mukana tässä raskaudessa, hän tulee mielellään neuvolakäynneille mukaan ja jopa osallistuu siellä kysymyksin keskusteluun mukaan. 💕

Sokereissa ei tälläkään viikolla ollut yhtään ylitystä, joten siinä suhteessa en ole yhtään huolissani, painonnousu hieman mietityttää, nyt on noussut jo 6kg paino raskauden alusta ja en ole vielä edes puolessa välissä. Tosin mahani on kyllä todella iso, varsinkin iltaisin. Samat s-koon mammahousut edelleen mulla jalassa on, mutta jotkut vähän tiukemmat paidat on alkaneet ahdistaa. Pitää huomenna kysyä tuosta onko ihan normaalia toi painonnousu. Viime raskaudessa tässä vaiheessa painoni oli noussut vasta 1kg, tosin oksentelin vielä silloin näillä viikoilla ja mahaani ei edes erottanut vauvamasuksi.

Mutta onnellisina edelleen kohti puoliväliä, siihen ei ole kuin muutama viikko enää?!? Nyt nautin raskaudesta täysin rinnoin! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 18+0 💕

17+1 ja raskausoireet

Tätä raskautta tässä pohtiessani ihmettelen vain miten erilaisia raskaudetkin voi olla. Esikoistani kun odotin oksentelin päivittäin puoleen väliin saakka, oli selkäsärkyä jne jne.

Tässä raskaudessa olen säästynyt ikäviltä oireilta aika hyvin. Mutta on niitä oireita ollut onneksi vähäsen, että tietää olevansa raskaana. 😊

Oireita tähän asti:

• Palelukohtaukset
• Turvotus
• Väsymys
• 2 kertaa oksentanut
• Ruokahaluttomuus
• Suolakurkun, salmiakin himo
• Raskausajan diabetes
• Vauvan liikkeet mahassa
• Karvapeite mahassa

Ja tietty toi maha kasvaa, niin että odotusajan vaatteita sai alkaa käyttää jo hirmu aikaisin. 😊

Uusin oire minkä eilen illalla huomasin oli tämä karvapeite?!? Esikoista odottaessa ei kyllä mahani ollu täynnä tuollaista vaaleaa karvaa, olenko muuttumassa apinaksi?!?

Netistä luin, että se saattaisi johtua poikavauvasta, mutta saas nähdä pitääkö paikkaansa. 😊

Tähän asti on ainakin ollut hyvin helppo raskaus, tosin viikonloppuna ulkoillessani huomasin ensimmäistä kertaa, että kyllä tässä raskaana ollaan. Mäkiä ylös kävellessä meinas voimat loppua?!? Mies monta kertaa kysyi pärjäänkö ja jaksanko jatkaa kävelyä. Tottakai mä nyt jaksan, mutta vauhti ei vaan päätä huimaa 😂

Radirintamalle kuuluu sellaista, että ekan viikon mittaukset on nyt ohi ja yhtään ylitystä ei ole tullut. Melkeimpä ihmettelen miten voi tunti ruokailun jälkeen olla niin alhaiset sokerit, välillä ollu vaan jotain 5.0?!? Katsotaan miten käy tällä viikolla 😊

Oikein onnellisina me tätä meidän pikkuista ihmettä odottelemme. Ihan uskomatonta on kyllä, että tässä ollaan oltu jo 120 päivää raskaana. Vastahan mä plussasin… 💕

Muurahainen ja pikkuinen 17+1 💕

16+0 ja sokerimittailut aloitettu

Ensinnäkin oikein ihanaa uutta vuotta 2017 kaikille! 💕

Aamu alkoi ihanasti, sain nukuttua pitkään aikaan yön oikein hyvin ja heräsinkin vasta kymmenen jälkeen. Hyvin harvinaista. 😊

Aamulla herättyäni kuuntelin pikkuisen sydämen jumputusta, keskisyke oli 134 ja pari mojovaa potkuakin sain korviini. 💕

Tänään sitten aloitin sokerien mittailun, jos vaikka pikku hiljaa normi arki palaisi meidänkin talouteen. 😊 Aamun paastoarvo oli 4,7. Eli oikein hyvä. Katsotaan mitä tunnin päästä näyttää…

Muurahainen ja pikkuinen 16+0 💕