37+0 ja täysiaikaisuus

Meidän pikkuinen on nyt täysiaikainen! Ihanaa!!! 💕

Ei meinaan millään uskoa että kohta tämä raskausaika on jo ohi ja saamme meidän monen vuoden unelmamme toteutumaan…

Oma vointi on kyllä ollut koko raskauden ihan super hyvä. Jotenkin välillä tulee huono omatunto siitä kun ei satu ja kolota kokoajan jonnekkin. Pieniä kipuja välillä on ollut, mutta eipä niistä kannata valittaakkaan, olen vain niin onnellinen tästä! 💕

Tulevan viikon ajattelin viettää sohvalla lepäillen ja elokuvia katsellen, kohta ei enää sellaiseen aikaa ole. Ja eipä tässä oikein muuta nyt pysty tekemäänkään. Alkaa seistessä ja istuessa supistella hirmu herkästi, joten me lepäillään nyt. 

Äsken kävimme miehen kanssa aamukävelyllä ja kotia kun pääsimme, multa vierähti kyynel poskelle, kun sitä nyt on vaan niin hirmu huono kunto tällä hetkellä. Se matka minkä ennen juoksi aivan kevyesti on nyt hyvin hitaalla kävelylläkin jo todella tuskallista. Sitä puuskuttaa kuin höyryveturi ja pakko pitää pieniä taukoja mäkeä noustessa. 😊 Ei sitä vaan uskoisi miten paljon se oma kroppa raskauden aikana muuttuu.

No eipä tässä tosiaan enää montaa päivää ole, kun on jo aivan muuta ajateltavaa kuin että mihin oma kroppa kykenee ja mihin ei. Kohta sitä vaan pohtii mihin pikkuisen kroppa kykenee ja mitä hän tekee. 😊

Paino mulla on nyt noussut ennen hoitojen alusta laskien melkein 20kg. Silti tulee tutuilta kehuja miten en muka ole kasvanut yhtään muualta kuin mahan kohdalta. Itse kyllä tunnen miten kaikki paikat on ihan turvoksissa. 😂 mutta täytyy myöntää, että kyllä tuollaiset kommentit piristävät kummasti, kun yleensä vaan kuulee ihmettelyä siitä miten sulla voi olla noin iso maha?!? 😳

Päätin, että keskityn ulkonäkööni vasta sitten imetyksen jälkeen. Asiat tärkeys järjestykseen. 😊

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 37+0 💕

36+1 ja lääkäri käynti

Tänään meillä oli lääkäri. Sanotaanko näin, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Henkisesti ja fyysisesti oli jokseenkin raskas kokemus. Kotia kun pääsin, olin niin väsynyt, että oli pakko nukkua päikkärit. Mutta nyt siihen lääkärikäyntiin…

Paikalle kun saavuimme kävin vessassa normaalisti, kuten aina ennen ultraa. Odottelimme aulassa ja siinä muita seuratessani, totesin miehelleni, että taitaa olla ajat hieman myöhässä, no niinhän ne oli. Huomasin, että oman lääkärimme huoneessa oli joku toinen lääkäri vastaan ottamassa asiakkaita ja myöhemmin kätilö vahvisti epäilyni, ei ollut tuttu ja turvallinen lääkäri töissä tänään, vaan sijainen oli tuuraamassa. ”No voi pee”, minkäs teet. Eihän sairastumisille voi mitään. Meidät laitettiin käyrille makoilemaan ”vartiksi”, puolisen tuntia kun siinä olin makoillut, pyysin miestäni hakemaan opiskelijan ottamaan minut käyriltä pois, että pääsin vessaan, kun en ennen käyriä käydessäni ollut jättänyt pissanäytettä, joka piti jättää. Ei oo ennenkään siellä tarvinnut jättää ja kukaan ei sanonut, että nyt tarvii… No onneksi käyrillä maatessa hätä tuli ja näytteen jätin. Ei siinä mitään ollut. Käyrätkin oli hyvät, kovasti pikkuinen siellä alkoi muljuamaan. 😊

Ja verenpaine normaali, vaikka juuri olin saanut supistuksen ennen mittailua. Näköjään ylösnoustessa sain siellä todella herkästi supistuksen. Viime yönä muuten heräsin ekan kerran polttavaan supistukseen.

Sitten menimme lääkäriopiskelijan vastaanotolle, joka teki kokoarvion. 2,8kg olisi arvion mukaan pikkuisen paino tällä hetkellä ja kaikki muutenkin hyvin. No sekään ei mennyt ihan nappiin se käynti siellä huoneessa. Lääkäriopiskelija ei saanut vauvan päätä mitattua kunnolla, koko vastasi kahta viikkoa pienempää mitä viikot, niin hän pyysi toisen lääkärin mittaamaan uudestaan. Pöydällä maatessa mulle tuli todella huono-olo, joten nousin seisomaan ja samalla todella kipeästi supisti. Vedet vaan valui silmistä. Supistus meni ohi ja istahdin odottamaan toista lääkäriä. No hän kun tuli sai hän mitattua vauvan pään ja se vastasikin ihan viikkoja. 😊

Lääkäriopiskelija pyysi lääkäriä tarkistamaan kohdun suun tilanteen, juuri olleen ja viimeyön supistuksen takia. Kuten myös hänen oppimisen kannalta. Lääkäri tökki mahaani ja sanoi, että ”ei tätä nyt supista, et taida tietää mikä oikea supistus on, vauva se vaan siellä liikkuu” Mulla loksahti leuka auki, että selvä. En sit tiedä, mut hiton kipeää teki… Kohdun suu oli opiskelijan mukaan korkealla ja kanavaa oli 3cm jäljellä ja kiinni ollaan. No se oli hyvä uutinen. 😊

Täytyy myöntää, että kyllä harmitti, ettei se oma ihana tuttu lääkäri ollut paikalla. Ei olisi tarvinnut hyvin kiireiseltä lääkäriltä kuunnella vähätteleviä kommentteja. Miehenikin siinä myöhemmin sitten naurahti, että olipas typerästi sanottu, sähän oot jo yhden lapsen synnyttänyt, kai sä nyt tiiät miltä supistus tuntuu ja se lääkäriopiskelija näki miten kivulias se oli…

Muutakin säätöä siinä oli, monet itkut tuli itkettyä, mutta tosiaan loppu hyvin kaikki hyvin. Ja tuli se sektiopäiväkin nyt sitten sovittua. Kohta meidän pikkuinen on täällä. 💕

Muurahainen ja pikkuinen 36+1 💕

36+0 ja nyt niitä vaivoja tulee

Loppu häämöttää, ei enää montaa viikkoa, kun pikkuinen on täällä! Kuluvan viikon aikana on vaivoja alkanut tosiaan rantautumaan tänne. Selkään koskee, pitkään jos päivällä seisoo tai istuu,  niin tuntuu että keilapallo olisi jalkojen välissä. Kipetä suppareitakin olen jo saanut muutaman osakseni. Silti tämä on niin ihanaa! 

Empä olisi vuosi sitten uskonut tätä päivää näkeväni. Siitä tulee nyt vuosi kun saimme tuomion, ettei luomuna vauvaa saada ja hautasimme haaveemme omasta yhteisestä lapsesta. Onneksi kesän aikana mielemme muuttui ja lähdimme kokeilemaan icsi:tä. Meidät kaikki yllätti kuitenkin, että 1 luokan alkio kehittyikin ainoasta alkiosta joka saikin alkunsa ivf:llä. 💕 Meidän oma ihme!

Radi on pysynyt hyvin nyt aisoissa metukoiden ja insuliinin avulla. Ens viikolla onkin sitten lääkäri, katsotaan mitä mieltä hää on. Yhtään ylitystä ei nyt kahden viimeisen viikon aikana ole ollut. Että sillä suunnalla kaikki pitäisi olla hyvin. 😊

Nyt olen suunnitellut niin, että tämä minun blogini päättyy sitten siihen, kun unelmamme toteutuu. Toivottavasti saadaan onnellinen loppu blogille! Se jää nähtäväksi… 😊

Muurahainen ja pikkuinen 36+0 💕

35+0 ja äitienpäivän ajatukset

Kuten kuvasta huomaa, mahani on tippunut alas. 😳 Loppu lähenee… hui! 💕

Seisomaan ja istumaan ei kerralla enää pysty pitkään, alkaa tulla kipuja. Makoilu on kaikkein parasta tällä hetkellä! Aamulla herätessä tajusin, että kohta minä olen kahden lapsen äiti! Nuorenpana haaveilin olevani kolmen lapsen äiti, mutta eihän se elämä mene niin kuin haaveilee. Eipä niitä lapsia kaikki niin vaan saakkaan. Olen todella onnellinen, kun olen edes yhden lapsen maailmaan saanut ja nyt on tulossa toinen. Tie tämän toisen saamiseksi oli myös pitkä ja kivinen, mutta kohta sekin palkitaan. 

Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita, vaikka en lapseton enää ole. On silti hyvässä muistissa se lapsettomuusaika ja yrittämisen tuska kaikkine epäonnistumisineen. Yhteensä elämässäni lapsia olen yrittänyt kuusi pitkää vuotta. Ja jos siihen lasketaan vielä päälle se aika kun oikeasti olisin halunnut saada jo oman perheen (ex-mieheni ei ollut ”niin” nuorena valmis perustamaan perhettä), niin tulee yhteensä 12 vuotta. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, minun elämän tavoitteeni täyttyi esikoisen synnyttyä ja joka päivä elämässäni olen kiitollinen hänestä! Kohta saan olla kiitollinen näistä kahdesta murusta! Kuitenkin vielä takaraivossa kuuluu lause: ”älä nuolaise ennen kuin tipahtaa”. Koskaan kun ei voi tietää miten tässä käy. Juuri luin lehdestä äidistä joka päivää ennen laskettua-aikaa menetti oman vauvansa ja joutui synnyttämään hänet kuolleena. Loppuun asti en pystynyt juttua lukemaan, tuntui niin pahalle ja kyyneleet valtasi silmäni… mutta tottahan se on ei tässä voi tietää mitä tapahtuu. Uskon vasta varmaksi, kun syliin pikkuisemme saamme! 💕 Ole kiltti ja synny elävänä! 💕

Keskustelupalstalla missä kirjoittelen olen hieman vetäytynyt taka-alalle yrittäjien puolella, en halua hieroa raskausonneani kenenkään kasvoille. Hyvässä muistissa on miten pahalta välillä menkkojen alkaessa tuntui lukea toisten onnesta, vaikka se ei itseltäni pois ole, mutta kyllä se silti hieman riipaisi. Erityisen pahalta tuntuu nyt, kun olen lukenut muita jotka ivf tai icsi hoidoissa on epäonnistunut. Miksi ei vaan kaikille se oma pikkuinen noinkin rankoissa hoidoissa voisi mukaan tarttua?!? En ymmärrä, miksi hedelmöitettyä alkiota voisi vaan suoraan kohtuun siirrettäessä tökätä seinään kiinni ja siitä se lähtisi sitten kasvamaan? Meillä kävi tuuri ja ekalla kerralla se pikkuinen mukaan tarttui. Tämä on meidän pieni ihmeemme! Tällä hetkellä kun tätä kirjoittelen, pikku ihmeemme potkuttelee massussa. On aivan ihanaa tuntea hänen potkunsa ja muljailunsa! 💕

Pari päivää sitten sain äitiyspakkauksen ja nyt on kaikki sitten valmiina vauvaa varten! 💕 Sain sitten vuoden 2017 pakkauksen, mitä vähän ehkä enemmän toivoinkin, varsinkin jos tyttö meille syntyy. Nyt on pedattu pakkaukseen peti pikkuiselle valmiiksi, kaikki on valmiina. Pikkuinen saa saapua 💕 
Tänään taas tosiaan raskausviikko vaihtui, jotenkin nyt tuntuu että viikot menee hirmu nopeasti, nyt olen jo raskausviikolla 36, täähän syntyy kohta! Miehelleni aamulla näytin, että katso miten tämä appi kuvaa että kädet ja jalat alkavat olla jo syntyvän vauvan kokoiset! Johon mieheni vastasi, että parempi olis ollakkin, kun kohtahan se syntyy. 😂 Ai niin joo, niin muuten syntyykin. 😂

Haluan toivottaa oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äidiksi itsensä tunteville! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 35+0 💕

34+0 ja kohta tää on jo ohi…

Ei enää montaa viikkoa synnytykseen! Ihan uskomatonta me oikeasti saadaan nyt sitten se kauan toivottu oma pieni pikkuinen! 💕

Ihanaa ja samalla surullista, viimeinen raskausaikani on loppusuoralla. Ihana raskaus on kyllä ollu. Vaivoja ei paljoa ole ollut, pikkuisen potkut ei ole sattunut yhtään, potkut tulevat suoraan mahasta ulospäin. En tie sit onko istukka suojelemassa sisäelimiä ja kylkiluita, kun en sinne ole yhtään potkua saanut. Mahani on kyllä kasvanut aivan hirveän isoksi jo ja paino noussut aivan liikaa omasta mielestäni, mutta se nyt kuuluu asiaan ja pohdin sitä painoasiaa sitten imetyksen jälkeen. 😊

Tuntuu vaan hassulta että ennen raskautta mun piti tiputtaa painoa ja sainkin sen 16 kiloa tiputettua, niin nyt ne kaikki 16 kiloa on tullu takaisin. Toisaalta ottaa tuo pikkuinenkin siitä jo muutaman kilon itselleen ja turvotusta on jo kahdelle plussalle.

Neuvolassa kävin tällä viikolla ja kaikki oli edelleen hyvin. Seuraava neuvolakäynti on vasta rv38, joka saattaa hyvinkin jäädä sitten viimeiseksi käynniksi, mikä mielestäni on surku, mun neuvolantäti on vaan meinaan niin ihana! Että haluaisin jatkaa hänen kanssaan, mutta onhan se siirryttävä lastenneuvolanpuolelle kun pikkuinen syntyy 💕

Pitkävaikutteisen insuliinin annoksen jouduin nostamaan kahdela yksiköllä ja nyt ei ole tullu yhtään ylitystä! Toivottavasti loppuaika selvitään tällä lääkityksellä. Ruokapäiväkirjaa ei onneksi enää tarvitse kirjoitella, se oli ärsyttävää hommaa. 😂

Mutta uusi viikko ja samat kujeet täällä, maha kasvaa ja loppu lähenee… 💕

Muurahainen ja pikkuinen 34+0