Loppu häämöttää, ei enää montaa viikkoa, kun pikkuinen on täällä! Kuluvan viikon aikana on vaivoja alkanut tosiaan rantautumaan tänne. Selkään koskee, pitkään jos päivällä seisoo tai istuu, niin tuntuu että keilapallo olisi jalkojen välissä. Kipetä suppareitakin olen jo saanut muutaman osakseni. Silti tämä on niin ihanaa!
Empä olisi vuosi sitten uskonut tätä päivää näkeväni. Siitä tulee nyt vuosi kun saimme tuomion, ettei luomuna vauvaa saada ja hautasimme haaveemme omasta yhteisestä lapsesta. Onneksi kesän aikana mielemme muuttui ja lähdimme kokeilemaan icsi:tä. Meidät kaikki yllätti kuitenkin, että 1 luokan alkio kehittyikin ainoasta alkiosta joka saikin alkunsa ivf:llä. 💕 Meidän oma ihme!
Radi on pysynyt hyvin nyt aisoissa metukoiden ja insuliinin avulla. Ens viikolla onkin sitten lääkäri, katsotaan mitä mieltä hää on. Yhtään ylitystä ei nyt kahden viimeisen viikon aikana ole ollut. Että sillä suunnalla kaikki pitäisi olla hyvin. 😊
Nyt olen suunnitellut niin, että tämä minun blogini päättyy sitten siihen, kun unelmamme toteutuu. Toivottavasti saadaan onnellinen loppu blogille! Se jää nähtäväksi… 😊
Muurahainen ja pikkuinen 36+0 💕
muurahaisen unelma 