Unelmamme täyttyi!

Hän on täällä, meidän oma pieni ihmeemme, joka valloitti ensi näkemisellä sekä äidin että isin sydämet! 💕

Elektiivinen sektio meni oikein hienosti, olen kyllä niin onnellinen, että pysyin päätöksessäni. Aamulla saavuimme sairaalalle, minulle laitettiin tippa ja katetri ja sairaalan söpöt vaatteet 😂 Miehenikin sai omat vaatteet leikkaussalia varten. Sittten hetken odottelimme omaa vuoroamme. Odottelun aikana tuli tunne ettei tämä olekkaan totta. Että ihan kohta meillä on pikkuinen sylissämme, voiko tämä olla mahdollista??

No pian siitä lähdimme kohti salia tulevan isän ja kätilön kanssa, itse makasin pedissä, kun toiset työnteli mua kohti salia.

Mieheni meni odotustilaan siksi aikaa, kun minua valmisteltiin operaatiota varten. Ja sitten kaikki oli valmista. Ei siinä kauaa nokka leikkaavalta lääkäriltä tuhissu, kun kuulin ensi parkaisun. Se tunne oli ihana, minun sisältäni tuli uusi elämä, meidän pikkuinen, jota niin pitkään olimme toivoneet. Sain heti nähdä hänet ja tuore isä meni kätilön kanssa leikkaamaan napanuoran ja jotain muita toimenpiteitä tekemään. Itse jäin sattuneesta syystä leikkauspöydälle, joka muuten on hirmu kapea makaamaan. Hetken kuluttua iskä ja pikkuinen tulivat takaisin ja hoitaja otti meistä paljon kuvia muistoksi! 💕

Olin niin onnellinen että kyyneleet vaan valuivat pitkin poskiani, se näky kun tuore isä pitää pikkuista sylissä ja se hymy hänen kasvoillaan. Olin niin onnellinen, että muutimme mielemme ja lähdimme hoitoja kokeilemaan kuitenkin. Nyt minä olen kahden lapsen äiti!

Isä lähti sitten jonkin ajan kuluttua pikkuisen kanssa osastolle, minua vielä kursittiin kasaan ja sain väsyttävän lääkkeen, että sain nukuttua hetken siinä. Oli meinaan uni velkaa kertynyt hieman edeltävältä yöltä. En mä silleen kokonaan unessa ollu, kuulin kyllä kaikki keskustelut mitä salissa käytiin.

Heräämöön kun minut siirrettiin olinkin yllättävän pirteä ja ei mennytkään pitkään kun sain jalkani liikkumaan. Oli se kans kyl hassu tunne maata siinä sängyllä selällään ja tuijottaa jalkojaan ja yrittää antaa käskyä, jalka liiku! 

Pari tuntia siinä heräämössä melkein olin kun he totesivat sieltä, että tää on ihan valmis osastolle pikkuisen luo. Ja niin sitä lähdettiin tutustumaan uuteen ihmiseen, äitin ja isän pikkuiseen! 💕

Radista sen verran, että molemmilla meillä on ollu oikein hyvät lukemat kokoajan, eli sekin sitten päättyi oikein hienosti.

Kaikki on menny tosi hyvin, illalla lääkäri tuli vielä kertomaan leikkauksesta, kohdun seinämältä oli löydetty endopesäkkeitä muutama. En tiedä mitä jatkossa sitten niiden kanssa, nyt keskityn vain tähän meidän pieneen ihmeeseen. 💕

Samalla päätän blogini tähän. Täm blogi sai kun saikin onnellisen lopun! Tosin ei ole vielä kiveen kirjoitettu, etteikö pakastimessa oleville sisaruksille saattaisi olla käyttöä, oli meinaan tuore isukki sellaista mieltä… no se jää nähtäväksi, minä keskityn vain nyt tähän hetkeen ja onnellisuuden tunteeseen!

Muurahainen ja pikkuinen meilkein yhden vuorokauden ikäinen 💕

38+0 ja viimeinen päivitys ennen syntymää

Tässä sitä nyt ollaan, sisälläni myllää vesimelooni! 😂 Nyt alkaa jo vähän tuntuakkin siltä. Eilen sain ensimmäisen potkun kylkiluihin, no se jäi siksi yhdeksi, mut kuitenkin. 😊 Supistuksia tulee välillä, ei kipeitä, paitsi yksi oli tossa jo sellainen, että piti puuskuttaa keittiön pöytää vasten, kesti varmaan minuutin ja meni sitten ohi. Oli muutenkin aivan erilainen supistus mitä nää harkkasupparit. Sellainen pitkä viiltävä kipu kohdusta suoraan alaspäin, ihan kuin joku olisi sukkapuikolla tunkenut kohdusta ulos. Nyt yritän levätä vain nämä jäljellä olevat päivät.

Radi on nyt pysynyt oikein hyvin hallinnassa, vaikka on tullu sorruttua vähän herkuttelun puolellekkin. Kohta sekin on ohi. 😊 Pääsee siitä neulatyynynä olosta eroon.

Ihan outoa ajatella, että seuraava päivitys sitten kertoo pikkuisemme syntymästä. On jotenkin niin helpottava olo, kun pääsee sektioon suoraan, on niin selvät sävelet, että ei paljoa jännitä edes. Tämä pikkuinen on kyllä niin lääketieteellä aikaan saatu ja synnytetty, että olen hyvin hyvin kiitollinen siitä, että jotkut ihmiset opiskelevat itsensä niin viisaiksi, että keksivät keinoja auttaa meitä jotka eivät kotikonstein lapsia aikaan saa. 💕

Eilisestä lähtien alkoi tosiaan hieman pelottaa, että jos tämä käynnistyykin ennen suunniteltua päivää. Ohjeiksi sain, että sitten pitää heti lähteä synnärille, jos supistukset on vahvoja ja säännöllisiä tai jos vedet menee. Siinä sen sukkapuikkosupistuksen jälkeen jalat levällään seisoin ja pohdin alkaako kohta vedet lorisemaan. Ei siis muuten mitään, mutta kun sairaalaamme on reili 50km matkaa, että keretäänhän sitten ajoissa, jos vauhdilla lähtiskin tulemaan? Pysy kiltti pikkuinen massussa loppuun asti! 💕

Sairaalakassin pakkasin jo valmiiksi ajat sitten, vähän väliä sinne olen lisäillyt tavaroita. Esikoisesta ei mulla tälläistä kassia ollu ede pakattuna, taskussa neuvolakortti ja kännykänlaturi, niillä pärjäs oikein hyvin. Mies toi sitten kaiken tarvittavan perässä, vauvan vaatteet oli kaukaloon pakannut valmiiksi. Nyt nekin on jo siellä kassissa. Vauvan turvaistuimen asensimme autoon jo valmiiksi, ettei tartte sit lähtöpäivänä sitä parkkipaikalla laitella.

Kaikin puolin ollut ihana ja suht helppo raskaus, tosin oma elämäntilannekkin vaikutti tähän aika paljon. Töissä pystyin olemaan helposti loppuun asti, johtuen siitä että työni oli kevyttä. Ei tullut tässä raskaudessa raskausmyrykytysepäilyäkään. Esikoisen aikaan sain muutamaan otteeseen maata sairaalassa sen takia. Radi nyt tuli, mut se ei yllättänyt, olihan se niin vahvasti jo esikoisen raskauden aikana mukana kuvioissa. Pahoinvointia ei ollut, taisin mä muutaman kerran oksentaa. Kipuja välillä on ollut, silloin on pitänyt ymmärtää pysähtyä ja levätä. Onneksi ihana mieheni ei kertaakaan ole sanonut mitään negatiivista niistä useista päiväunista joita olen torkkunut tämän raskauden aikana. Vaan olen saanut levätä kun siltä on tuntunut! 💕

Tässä sitä nyt ollaan viimeisiä päiviä viedään ja kaikki on nyt valmiina pikkuista varten. Alan nyt uskoa, että tosiaan meidän unelma yhteisestä lapsesta toteutuu vihdoin! Nyt sitten vaan odotellaan ja jännitellään… 💕

Olen päättänyt, että päätän blogini sitten seuraavaan kirjoitukseen, jos kaikki hyvin menee ja me saadaan pikkuinen syliimme. Silloin muurahaisen unelma on toteutunut ja en keksi onnellisempaa loppua tälle blogilleni. Toivottavasti tästä blogista on ollut jollekkin pitkään lasta yrittäneelle edes jotain apua, omaa oloani todellakin helpotti kirjoitella ajatuksia ylös lapsettomuusaikana, suosittelen myös muillekkin. 💕

Muurahainen ja pikkuinen 38+0 💕