Unelmamme täyttyi!

Hän on täällä, meidän oma pieni ihmeemme, joka valloitti ensi näkemisellä sekä äidin että isin sydämet! 💕

Elektiivinen sektio meni oikein hienosti, olen kyllä niin onnellinen, että pysyin päätöksessäni. Aamulla saavuimme sairaalalle, minulle laitettiin tippa ja katetri ja sairaalan söpöt vaatteet 😂 Miehenikin sai omat vaatteet leikkaussalia varten. Sittten hetken odottelimme omaa vuoroamme. Odottelun aikana tuli tunne ettei tämä olekkaan totta. Että ihan kohta meillä on pikkuinen sylissämme, voiko tämä olla mahdollista??

No pian siitä lähdimme kohti salia tulevan isän ja kätilön kanssa, itse makasin pedissä, kun toiset työnteli mua kohti salia.

Mieheni meni odotustilaan siksi aikaa, kun minua valmisteltiin operaatiota varten. Ja sitten kaikki oli valmista. Ei siinä kauaa nokka leikkaavalta lääkäriltä tuhissu, kun kuulin ensi parkaisun. Se tunne oli ihana, minun sisältäni tuli uusi elämä, meidän pikkuinen, jota niin pitkään olimme toivoneet. Sain heti nähdä hänet ja tuore isä meni kätilön kanssa leikkaamaan napanuoran ja jotain muita toimenpiteitä tekemään. Itse jäin sattuneesta syystä leikkauspöydälle, joka muuten on hirmu kapea makaamaan. Hetken kuluttua iskä ja pikkuinen tulivat takaisin ja hoitaja otti meistä paljon kuvia muistoksi! 💕

Olin niin onnellinen että kyyneleet vaan valuivat pitkin poskiani, se näky kun tuore isä pitää pikkuista sylissä ja se hymy hänen kasvoillaan. Olin niin onnellinen, että muutimme mielemme ja lähdimme hoitoja kokeilemaan kuitenkin. Nyt minä olen kahden lapsen äiti!

Isä lähti sitten jonkin ajan kuluttua pikkuisen kanssa osastolle, minua vielä kursittiin kasaan ja sain väsyttävän lääkkeen, että sain nukuttua hetken siinä. Oli meinaan uni velkaa kertynyt hieman edeltävältä yöltä. En mä silleen kokonaan unessa ollu, kuulin kyllä kaikki keskustelut mitä salissa käytiin.

Heräämöön kun minut siirrettiin olinkin yllättävän pirteä ja ei mennytkään pitkään kun sain jalkani liikkumaan. Oli se kans kyl hassu tunne maata siinä sängyllä selällään ja tuijottaa jalkojaan ja yrittää antaa käskyä, jalka liiku! 

Pari tuntia siinä heräämössä melkein olin kun he totesivat sieltä, että tää on ihan valmis osastolle pikkuisen luo. Ja niin sitä lähdettiin tutustumaan uuteen ihmiseen, äitin ja isän pikkuiseen! 💕

Radista sen verran, että molemmilla meillä on ollu oikein hyvät lukemat kokoajan, eli sekin sitten päättyi oikein hienosti.

Kaikki on menny tosi hyvin, illalla lääkäri tuli vielä kertomaan leikkauksesta, kohdun seinämältä oli löydetty endopesäkkeitä muutama. En tiedä mitä jatkossa sitten niiden kanssa, nyt keskityn vain tähän meidän pieneen ihmeeseen. 💕

Samalla päätän blogini tähän. Täm blogi sai kun saikin onnellisen lopun! Tosin ei ole vielä kiveen kirjoitettu, etteikö pakastimessa oleville sisaruksille saattaisi olla käyttöä, oli meinaan tuore isukki sellaista mieltä… no se jää nähtäväksi, minä keskityn vain nyt tähän hetkeen ja onnellisuuden tunteeseen!

Muurahainen ja pikkuinen meilkein yhden vuorokauden ikäinen 💕

36+1 ja lääkäri käynti

Tänään meillä oli lääkäri. Sanotaanko näin, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Henkisesti ja fyysisesti oli jokseenkin raskas kokemus. Kotia kun pääsin, olin niin väsynyt, että oli pakko nukkua päikkärit. Mutta nyt siihen lääkärikäyntiin…

Paikalle kun saavuimme kävin vessassa normaalisti, kuten aina ennen ultraa. Odottelimme aulassa ja siinä muita seuratessani, totesin miehelleni, että taitaa olla ajat hieman myöhässä, no niinhän ne oli. Huomasin, että oman lääkärimme huoneessa oli joku toinen lääkäri vastaan ottamassa asiakkaita ja myöhemmin kätilö vahvisti epäilyni, ei ollut tuttu ja turvallinen lääkäri töissä tänään, vaan sijainen oli tuuraamassa. ”No voi pee”, minkäs teet. Eihän sairastumisille voi mitään. Meidät laitettiin käyrille makoilemaan ”vartiksi”, puolisen tuntia kun siinä olin makoillut, pyysin miestäni hakemaan opiskelijan ottamaan minut käyriltä pois, että pääsin vessaan, kun en ennen käyriä käydessäni ollut jättänyt pissanäytettä, joka piti jättää. Ei oo ennenkään siellä tarvinnut jättää ja kukaan ei sanonut, että nyt tarvii… No onneksi käyrillä maatessa hätä tuli ja näytteen jätin. Ei siinä mitään ollut. Käyrätkin oli hyvät, kovasti pikkuinen siellä alkoi muljuamaan. 😊

Ja verenpaine normaali, vaikka juuri olin saanut supistuksen ennen mittailua. Näköjään ylösnoustessa sain siellä todella herkästi supistuksen. Viime yönä muuten heräsin ekan kerran polttavaan supistukseen.

Sitten menimme lääkäriopiskelijan vastaanotolle, joka teki kokoarvion. 2,8kg olisi arvion mukaan pikkuisen paino tällä hetkellä ja kaikki muutenkin hyvin. No sekään ei mennyt ihan nappiin se käynti siellä huoneessa. Lääkäriopiskelija ei saanut vauvan päätä mitattua kunnolla, koko vastasi kahta viikkoa pienempää mitä viikot, niin hän pyysi toisen lääkärin mittaamaan uudestaan. Pöydällä maatessa mulle tuli todella huono-olo, joten nousin seisomaan ja samalla todella kipeästi supisti. Vedet vaan valui silmistä. Supistus meni ohi ja istahdin odottamaan toista lääkäriä. No hän kun tuli sai hän mitattua vauvan pään ja se vastasikin ihan viikkoja. 😊

Lääkäriopiskelija pyysi lääkäriä tarkistamaan kohdun suun tilanteen, juuri olleen ja viimeyön supistuksen takia. Kuten myös hänen oppimisen kannalta. Lääkäri tökki mahaani ja sanoi, että ”ei tätä nyt supista, et taida tietää mikä oikea supistus on, vauva se vaan siellä liikkuu” Mulla loksahti leuka auki, että selvä. En sit tiedä, mut hiton kipeää teki… Kohdun suu oli opiskelijan mukaan korkealla ja kanavaa oli 3cm jäljellä ja kiinni ollaan. No se oli hyvä uutinen. 😊

Täytyy myöntää, että kyllä harmitti, ettei se oma ihana tuttu lääkäri ollut paikalla. Ei olisi tarvinnut hyvin kiireiseltä lääkäriltä kuunnella vähätteleviä kommentteja. Miehenikin siinä myöhemmin sitten naurahti, että olipas typerästi sanottu, sähän oot jo yhden lapsen synnyttänyt, kai sä nyt tiiät miltä supistus tuntuu ja se lääkäriopiskelija näki miten kivulias se oli…

Muutakin säätöä siinä oli, monet itkut tuli itkettyä, mutta tosiaan loppu hyvin kaikki hyvin. Ja tuli se sektiopäiväkin nyt sitten sovittua. Kohta meidän pikkuinen on täällä. 💕

Muurahainen ja pikkuinen 36+1 💕

28+1 ja lääkärikäynti

Tänään mulla oli lääkärikäynti, varmuuden vuoksi halusi tarkistaa istukan toiminnan. Kaikki oli kunnossa ja pikkuinen on kasvanut oikein hienosti keskikäyrän mukaan. Painoa pikkuisella tänään oli 1,2kg. Ei ollut lauantain supistukset aiheuttaneet muutoksia kohdun suulle, joten rauhallisin mielin eteenpäin. 💕

Lääkäri kehui minun sokeriarvojani ja painonnousun hidastumista. Sanoi ettei ole huolissaan mistään minun tilanteestani. Kaikki on oikein hyvin. 😊 Seuraavaksi menen sitten pari kuukauden päästä käymään lääkärillä, ellei nyt sitä ennen jotain muuta syytä tule. Mutta oikein lupaavalta nyt kaikki näyttää.

Ihanaa oli taas katsella pikkuista ultralla siellä se potkutteli kovasti! 💕

Nyt vaan levollisin mielin eteenpäin. 😊

Muurahainen ja pikkuinen 28+1 💕

23+1 ja äippäpoli käynti

Tänään kävin äippäpolilla lääkärin vastaanotolla. Samalla tää lääkäri tutki mut ja vauvan kyllä oikein kunnolla. 💕

Heti laitettiin ultralla tutkien, vauva mitattiin ja painoa oli nyt kertynyt 540g joka vastasi viikkoja hyvin. Istukka oli takana ylhäällä. Kuviakin yritti lääkäri ottaa, mut meidän neiti halus pitää kättä naaman edessä, et ei yksikään kuva onnistunut. No ei se mua haitannut, pääasia, et kaikki on hyvin vauvalla. 😊

Keskusteltiin mun painon noususta, kun itseäni se huolestuttaa. Lääkäri sanoi, että jos oikein ihanteellisesti menisi, niin 7kg tulisi enää lisää. Ja nyt kun on jo 7kg noussut, se voi jäädäkkin nyt junnaamaan paikalleen. TOIVOTTAVASTI!  Toisaalta syön jatkossakin ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti, sokeriarvoista tuli kehua ja lääkäri sanoi, että näkee hyvin että ruokavaliossani ei vikaa ole. Saan edelleenkin pitää herkkupäivän viikonloppuna. 😊

Kaikki näytti oikein hyvältä, ainut vaan, kun viikonloppuna mulla oli tikussa hyvin räikeet värit (glukoosi 5+, ketoaineet 1+ ja mikähän se tikun alin testi oli 1+ ja pikkasen oli vertakin pisun seassa), niin sitä nyt tarkkaillaan ja vien pissanäytteen tällä viikolla labraan. Ilmoittelevat sitten jos jotain häikkää näytteessä oli.

Radista sen verran varoitteli, et todennäköisesti rv 30+ alkaa sitten viimeistään sokeriarvot heittelee ja heti kun tulee 10% ylityksiä täytynee mennä uudestaan sinne tutkittavaksi ja lääkitys aloitetaan. No lääkitys on ihan tuttu jo, söinhän mä niitä metuja jo ennen raskauttakin.

Raskautta ne haluaa nyt seurata tosiaan tarkemmin, kun se joku PAPP-a arvo oli liian matala, niin ultraavat uudestaan rv 28 ainakin. Eipä mua haittaa, kyllä sitä ihan mielellään pikkuista käy kurkkaamassa 💕 Ja parempi että tutkitaan hyvin, kuin hutiloitais sinneppäin. 😊

Tänään latasin kännykkään sovelluksen jolla voi seurata vauvan potkutteluja, aamulla 8-12 välisenä aikana tuli 58 potkua. 😳 kiva alkaa seuraamaan onko pikkuiselle jo rytmi kehittynyt.

Mutta siis täällä edelleen kaikki hyvin 😊 

Muurahainen ja pikkuinen 23+1 💕

20+1 ja rakenneultra

Pikapäivitystä:

Pikkuisella kaikki oikein hyvin! 💕

Mun vahva poikaoloni vaihtui tyttölupaukseksi. Eli nyt tuli todistettua se, että voi olla täysin erilaiset raskaudet, vaikka vauvan sukupuolisi olisi sama. Ja matalat sykkeet ei kerro poikavauvasta, kuten ei myöskään karvan kasvu massun päällä. 😊

Paljon saatiin kuvia mukaan ja uusi aikakin varattiin. Syy oli että np-ultran aikoihin otetussa verikokeessa mun raskaushormooni oli liian alhainen ja ne haluaa nyt tutkia istukan vielä viikolla 28… olen hieman ihmeissäni, mutta täytyypi kysellä neuvolantätiltä asiasta lisää…

Muurahainen ja pikkuinen 20+1 💕

14+5 ja radi

Kävin äsken omakannasta katsomassa ja vaikka miten oli hyvä fiilis, niin narahdin. 😔

Paastoarvo oli hyvä se oli alle viiden. 1 ja 2 tunnin arvot oli yli raja-arvon, joten…

Ens viikolla sitten hakemaan mittari ja taas se alkaa. Pahoin pelkään että vaikka miten noudatetaan ruokavaliota niin silti joutuu insuliinia laittamaan. Sama homma oli viime raskaudessa. No onneksi siihen on jo tottunut, meinaa siihen piikittelyyn. Joulun kyllä nautin herkuista, mutta en nyt tietenkään ahmimaan ala. 😊

Muurahainen ja pikkuinen 14+5 💕

14+4 ja sokerirasitus

Tänään aamulla oli sokerirasituskoe. Eilen piti olla syömättä klo.19 lähtien. Mun kroppa päätti aikaistaa tätä aikaa ja ruoka ei maistunut klo.14 jälkeen. Juomat kyllä maistui. 😊

Illalla sitten jo kahdeksan jälkeen alkoi ollakki  nälkä, kovasti yritin ajoissa käydä nukkumaan, ettei nälkää tarttisi ns.nähdä. No eipä menny sekään niin kuin suunnittelin. Puoli yhden aikaan nukahdin ja puoli kuuden aikaan heräsin. Tulipa nukuttua taas reilusti. 😂

Seitsemän jälkeen olin labrassa ja eka putki verta otettiin. Tämän jälkeen sain juoda aivan ihanalle maistuvan sokerilitkun, kyllä ne vaan vuosien saatossa paranee. Tosin odotin ja toivoin että se olisi ollut edes vähän makeampaa.

Odotusaulassa aika tuntui menevän nopeasti ja tällä kertaa ei edes tullut huono-olo, joten odotukset on korkealla, etten vielä ainakaan tästä ekasta narahtaisi. 😊

Onneksi ei tullut mitenkään huono-olo, sillä aamulla siinä silmät ristissä lähtiessäni unohdin ottaa eväät mukaan. 😊

Tuloksia odotellessa, toivottelen tätäkin kautta kaikille hyvää ja rauhallista Joulua!!! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 14+4 💕

12+1 np-ultrassa kaikki hyvin!

Pikkuisella kaikki hyvin!!!! Ihan mahtavaa!!!! 💕

Turvotus oli 1,0, parhain mittaus oli 0,95. Ultraajan mukaan kaikki on oikein hyvin! Hienoja kuvia saatiin ja oikein mallikkaasti pikkuinen antoi itseään kuvata. Mieheni pyynnöstä saimme kuulla vielä sydänäänetkin ekaa kertaa. Heillä oli siellä uudet laitteet niin ultraaja ei ollu varma saako ne laitteesta kuulumaan. Saihan se! Itse en paljoa pystynyt puhumaan kun itketti niin hirmuisesti… mutta nyt saa siis huokaista helpotuksesta vauva vastasi mitoiltaan kokoa 12+2, että reippaasti kasvaa siellä. 💕

Ai niin, ja ultraaja sanoi ettei mikään ihme että liikkeitä olen tuntenut jo, istukka on takaseinällä ja kohtukin on jo hyvin korkealla, melkeimpä napaa hipoo. Että tosiaan hyvin voin jo liikkeitä tuntea. 💕

Rakenneultraan varattiin aika samalla, että sitä sitten odotellessa ja mahaa kasvatellessa joulunpyhät meneekin. 😊

Muurahainen ja pikkuinen 12+1

Pikkuinen matkassa! 💕

Lääkärissä ajat oli puol tuntia myöhässä, mut eipä enää haittaa! Pikkuisen sykekin löytyi, tai siis lääkäri sanoi, että sikiö näkyy ja on sillä syke. Itse näin ruudusta vain vilauksen, kuva saatiin muistoksi ja onnittelut! 💕 Nyt miehen kanssa ravintolaan syömään ja juhlistamaan pikkuisen sykettä! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 6+4 💕

Puhelu klikalle

Aamulla yritin hoitajaa tavoitella, mutta olivat työn teossa. Hoitaja soitti takaisin vähän ajan päästä. Kerroin digin tuloksen ja onnittelut sieltä tuli! Eli kyllä tässä raskaana nyt sitten ollaan. Jatko-ohjeistus oli, että varaan ajan alkuraskauden ultraan! Iik!!!! 😊💕

Itkuhan multa siinä puhelun lopuksi vielä pääsi! Ehkä tää nyt sit tosiaan on totta! Kuukautta vajaa kolme vuotta meni, että oma plussa saatiin! Onneksi katsottiin yhdessä tämä viimeinen kortti! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 4+3 💕