Unelmamme täyttyi!

Hän on täällä, meidän oma pieni ihmeemme, joka valloitti ensi näkemisellä sekä äidin että isin sydämet! 💕

Elektiivinen sektio meni oikein hienosti, olen kyllä niin onnellinen, että pysyin päätöksessäni. Aamulla saavuimme sairaalalle, minulle laitettiin tippa ja katetri ja sairaalan söpöt vaatteet 😂 Miehenikin sai omat vaatteet leikkaussalia varten. Sittten hetken odottelimme omaa vuoroamme. Odottelun aikana tuli tunne ettei tämä olekkaan totta. Että ihan kohta meillä on pikkuinen sylissämme, voiko tämä olla mahdollista??

No pian siitä lähdimme kohti salia tulevan isän ja kätilön kanssa, itse makasin pedissä, kun toiset työnteli mua kohti salia.

Mieheni meni odotustilaan siksi aikaa, kun minua valmisteltiin operaatiota varten. Ja sitten kaikki oli valmista. Ei siinä kauaa nokka leikkaavalta lääkäriltä tuhissu, kun kuulin ensi parkaisun. Se tunne oli ihana, minun sisältäni tuli uusi elämä, meidän pikkuinen, jota niin pitkään olimme toivoneet. Sain heti nähdä hänet ja tuore isä meni kätilön kanssa leikkaamaan napanuoran ja jotain muita toimenpiteitä tekemään. Itse jäin sattuneesta syystä leikkauspöydälle, joka muuten on hirmu kapea makaamaan. Hetken kuluttua iskä ja pikkuinen tulivat takaisin ja hoitaja otti meistä paljon kuvia muistoksi! 💕

Olin niin onnellinen että kyyneleet vaan valuivat pitkin poskiani, se näky kun tuore isä pitää pikkuista sylissä ja se hymy hänen kasvoillaan. Olin niin onnellinen, että muutimme mielemme ja lähdimme hoitoja kokeilemaan kuitenkin. Nyt minä olen kahden lapsen äiti!

Isä lähti sitten jonkin ajan kuluttua pikkuisen kanssa osastolle, minua vielä kursittiin kasaan ja sain väsyttävän lääkkeen, että sain nukuttua hetken siinä. Oli meinaan uni velkaa kertynyt hieman edeltävältä yöltä. En mä silleen kokonaan unessa ollu, kuulin kyllä kaikki keskustelut mitä salissa käytiin.

Heräämöön kun minut siirrettiin olinkin yllättävän pirteä ja ei mennytkään pitkään kun sain jalkani liikkumaan. Oli se kans kyl hassu tunne maata siinä sängyllä selällään ja tuijottaa jalkojaan ja yrittää antaa käskyä, jalka liiku! 

Pari tuntia siinä heräämössä melkein olin kun he totesivat sieltä, että tää on ihan valmis osastolle pikkuisen luo. Ja niin sitä lähdettiin tutustumaan uuteen ihmiseen, äitin ja isän pikkuiseen! 💕

Radista sen verran, että molemmilla meillä on ollu oikein hyvät lukemat kokoajan, eli sekin sitten päättyi oikein hienosti.

Kaikki on menny tosi hyvin, illalla lääkäri tuli vielä kertomaan leikkauksesta, kohdun seinämältä oli löydetty endopesäkkeitä muutama. En tiedä mitä jatkossa sitten niiden kanssa, nyt keskityn vain tähän meidän pieneen ihmeeseen. 💕

Samalla päätän blogini tähän. Täm blogi sai kun saikin onnellisen lopun! Tosin ei ole vielä kiveen kirjoitettu, etteikö pakastimessa oleville sisaruksille saattaisi olla käyttöä, oli meinaan tuore isukki sellaista mieltä… no se jää nähtäväksi, minä keskityn vain nyt tähän hetkeen ja onnellisuuden tunteeseen!

Muurahainen ja pikkuinen meilkein yhden vuorokauden ikäinen 💕

38+0 ja viimeinen päivitys ennen syntymää

Tässä sitä nyt ollaan, sisälläni myllää vesimelooni! 😂 Nyt alkaa jo vähän tuntuakkin siltä. Eilen sain ensimmäisen potkun kylkiluihin, no se jäi siksi yhdeksi, mut kuitenkin. 😊 Supistuksia tulee välillä, ei kipeitä, paitsi yksi oli tossa jo sellainen, että piti puuskuttaa keittiön pöytää vasten, kesti varmaan minuutin ja meni sitten ohi. Oli muutenkin aivan erilainen supistus mitä nää harkkasupparit. Sellainen pitkä viiltävä kipu kohdusta suoraan alaspäin, ihan kuin joku olisi sukkapuikolla tunkenut kohdusta ulos. Nyt yritän levätä vain nämä jäljellä olevat päivät.

Radi on nyt pysynyt oikein hyvin hallinnassa, vaikka on tullu sorruttua vähän herkuttelun puolellekkin. Kohta sekin on ohi. 😊 Pääsee siitä neulatyynynä olosta eroon.

Ihan outoa ajatella, että seuraava päivitys sitten kertoo pikkuisemme syntymästä. On jotenkin niin helpottava olo, kun pääsee sektioon suoraan, on niin selvät sävelet, että ei paljoa jännitä edes. Tämä pikkuinen on kyllä niin lääketieteellä aikaan saatu ja synnytetty, että olen hyvin hyvin kiitollinen siitä, että jotkut ihmiset opiskelevat itsensä niin viisaiksi, että keksivät keinoja auttaa meitä jotka eivät kotikonstein lapsia aikaan saa. 💕

Eilisestä lähtien alkoi tosiaan hieman pelottaa, että jos tämä käynnistyykin ennen suunniteltua päivää. Ohjeiksi sain, että sitten pitää heti lähteä synnärille, jos supistukset on vahvoja ja säännöllisiä tai jos vedet menee. Siinä sen sukkapuikkosupistuksen jälkeen jalat levällään seisoin ja pohdin alkaako kohta vedet lorisemaan. Ei siis muuten mitään, mutta kun sairaalaamme on reili 50km matkaa, että keretäänhän sitten ajoissa, jos vauhdilla lähtiskin tulemaan? Pysy kiltti pikkuinen massussa loppuun asti! 💕

Sairaalakassin pakkasin jo valmiiksi ajat sitten, vähän väliä sinne olen lisäillyt tavaroita. Esikoisesta ei mulla tälläistä kassia ollu ede pakattuna, taskussa neuvolakortti ja kännykänlaturi, niillä pärjäs oikein hyvin. Mies toi sitten kaiken tarvittavan perässä, vauvan vaatteet oli kaukaloon pakannut valmiiksi. Nyt nekin on jo siellä kassissa. Vauvan turvaistuimen asensimme autoon jo valmiiksi, ettei tartte sit lähtöpäivänä sitä parkkipaikalla laitella.

Kaikin puolin ollut ihana ja suht helppo raskaus, tosin oma elämäntilannekkin vaikutti tähän aika paljon. Töissä pystyin olemaan helposti loppuun asti, johtuen siitä että työni oli kevyttä. Ei tullut tässä raskaudessa raskausmyrykytysepäilyäkään. Esikoisen aikaan sain muutamaan otteeseen maata sairaalassa sen takia. Radi nyt tuli, mut se ei yllättänyt, olihan se niin vahvasti jo esikoisen raskauden aikana mukana kuvioissa. Pahoinvointia ei ollut, taisin mä muutaman kerran oksentaa. Kipuja välillä on ollut, silloin on pitänyt ymmärtää pysähtyä ja levätä. Onneksi ihana mieheni ei kertaakaan ole sanonut mitään negatiivista niistä useista päiväunista joita olen torkkunut tämän raskauden aikana. Vaan olen saanut levätä kun siltä on tuntunut! 💕

Tässä sitä nyt ollaan viimeisiä päiviä viedään ja kaikki on nyt valmiina pikkuista varten. Alan nyt uskoa, että tosiaan meidän unelma yhteisestä lapsesta toteutuu vihdoin! Nyt sitten vaan odotellaan ja jännitellään… 💕

Olen päättänyt, että päätän blogini sitten seuraavaan kirjoitukseen, jos kaikki hyvin menee ja me saadaan pikkuinen syliimme. Silloin muurahaisen unelma on toteutunut ja en keksi onnellisempaa loppua tälle blogilleni. Toivottavasti tästä blogista on ollut jollekkin pitkään lasta yrittäneelle edes jotain apua, omaa oloani todellakin helpotti kirjoitella ajatuksia ylös lapsettomuusaikana, suosittelen myös muillekkin. 💕

Muurahainen ja pikkuinen 38+0 💕

36+0 ja nyt niitä vaivoja tulee

Loppu häämöttää, ei enää montaa viikkoa, kun pikkuinen on täällä! Kuluvan viikon aikana on vaivoja alkanut tosiaan rantautumaan tänne. Selkään koskee, pitkään jos päivällä seisoo tai istuu,  niin tuntuu että keilapallo olisi jalkojen välissä. Kipetä suppareitakin olen jo saanut muutaman osakseni. Silti tämä on niin ihanaa! 

Empä olisi vuosi sitten uskonut tätä päivää näkeväni. Siitä tulee nyt vuosi kun saimme tuomion, ettei luomuna vauvaa saada ja hautasimme haaveemme omasta yhteisestä lapsesta. Onneksi kesän aikana mielemme muuttui ja lähdimme kokeilemaan icsi:tä. Meidät kaikki yllätti kuitenkin, että 1 luokan alkio kehittyikin ainoasta alkiosta joka saikin alkunsa ivf:llä. 💕 Meidän oma ihme!

Radi on pysynyt hyvin nyt aisoissa metukoiden ja insuliinin avulla. Ens viikolla onkin sitten lääkäri, katsotaan mitä mieltä hää on. Yhtään ylitystä ei nyt kahden viimeisen viikon aikana ole ollut. Että sillä suunnalla kaikki pitäisi olla hyvin. 😊

Nyt olen suunnitellut niin, että tämä minun blogini päättyy sitten siihen, kun unelmamme toteutuu. Toivottavasti saadaan onnellinen loppu blogille! Se jää nähtäväksi… 😊

Muurahainen ja pikkuinen 36+0 💕

34+0 ja kohta tää on jo ohi…

Ei enää montaa viikkoa synnytykseen! Ihan uskomatonta me oikeasti saadaan nyt sitten se kauan toivottu oma pieni pikkuinen! 💕

Ihanaa ja samalla surullista, viimeinen raskausaikani on loppusuoralla. Ihana raskaus on kyllä ollu. Vaivoja ei paljoa ole ollut, pikkuisen potkut ei ole sattunut yhtään, potkut tulevat suoraan mahasta ulospäin. En tie sit onko istukka suojelemassa sisäelimiä ja kylkiluita, kun en sinne ole yhtään potkua saanut. Mahani on kyllä kasvanut aivan hirveän isoksi jo ja paino noussut aivan liikaa omasta mielestäni, mutta se nyt kuuluu asiaan ja pohdin sitä painoasiaa sitten imetyksen jälkeen. 😊

Tuntuu vaan hassulta että ennen raskautta mun piti tiputtaa painoa ja sainkin sen 16 kiloa tiputettua, niin nyt ne kaikki 16 kiloa on tullu takaisin. Toisaalta ottaa tuo pikkuinenkin siitä jo muutaman kilon itselleen ja turvotusta on jo kahdelle plussalle.

Neuvolassa kävin tällä viikolla ja kaikki oli edelleen hyvin. Seuraava neuvolakäynti on vasta rv38, joka saattaa hyvinkin jäädä sitten viimeiseksi käynniksi, mikä mielestäni on surku, mun neuvolantäti on vaan meinaan niin ihana! Että haluaisin jatkaa hänen kanssaan, mutta onhan se siirryttävä lastenneuvolanpuolelle kun pikkuinen syntyy 💕

Pitkävaikutteisen insuliinin annoksen jouduin nostamaan kahdela yksiköllä ja nyt ei ole tullu yhtään ylitystä! Toivottavasti loppuaika selvitään tällä lääkityksellä. Ruokapäiväkirjaa ei onneksi enää tarvitse kirjoitella, se oli ärsyttävää hommaa. 😂

Mutta uusi viikko ja samat kujeet täällä, maha kasvaa ja loppu lähenee… 💕

Muurahainen ja pikkuinen 34+0

33+0 ja radi

Taas vaihtui uusi viikko, loppu lähenee…

Radi rintamalla uusia tuulia, sokerit ei pysyny pelkällä metformiinilla kohillaan, joten tällä viikolla aloitettiin insuliinin pistäminen lisäksi.

Insuliinin aloituksen jälkeen ei ole enää yhtään ylitystä tullu kolmessa päivässä, joten mun kroppa vaan tarvitsi ne molemmat lääkkeet. Edelleenkään ei toi piikittäminen kivaa ole, mut minkäs teet. Ei se mitään ressiäkään aiheuta, aika rutiinilla menee jo. Lohduttaa ettei tässä montaa viikkoa tarvitse laittaa 😊

Eilen illalla miehelle haaveilin ääneen, et josko käytäis vielä jossain kylpylässä ennen kun vauva syntyy. Sitten samalla muistin juuri eilisen automatkan kauppaan. 10km autossa oli aivan liikaa mun mahalleni ja kaupan pihassa sitten kakosin ojan pientareella. Mahtoi takana ajaneet ohikuljiat ajatella, että tolla on ollu railakas vappu. Onneksi toi maha on jo sen verran iso että selittää toivottavasti syyn samontein. 😊 kotimatkalla ihan sama juttu, kotipihaan kun päästiin niin alkoi oksentaminen. 

Joten jääpä sekin kylpyläreissu tekemättä, meiltä kun lähinpään kylpylään on se 100km… 😂

Mut siis ajatus vedessä lillumisesta on vaan niin ihana! Kyl me keretään vielä 😊

Massussa jumpat alkaa usein heti kun käyn makuulle ja kuluvalla viikolla bongasin ekan kerran hikankin. Ihmettelin jo kun ei hikkaa ole jo tuntunut. Yöt saan nukkua ihan rauhassa, pikkuinenkin taitaa nukkua silloin, kun on niin rauhallista. 😊

Väsymys taas vaivaa, nyt on jo toinen päivä peräkkäin, kun ei vaan jaksais yhtään mitää tehdä… joten sänky on paras paikka ollu tässä nyt. 😊

Saas nähdä tulisiko ens viikolla jo äippäpakkaus postissa 💕

Oikein mukavaa vappua kaikille! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 33+0 💕

32+0 ja onnellisuus

Taas vaihtui uusi viikko, olen jotenkin yrittänyt varovaisesti peitellä onnellisuuttani. Nyt päätin, enää en peittele! Tunsin syyllisyyttä siitä kun muut raskaana olevat valittavat vaivojaan ja ovat niin tuskastuneita raskauteensa, itse elän tällä hetkellä onneni kukkuloilla! Olen niin onnellinen siitä, että päätimme kuitenkin kokeilla niitä rankimpia hoitomuotoja ja sen ansiosta massussani nyt meidän pieni ivf-ihmeemme nyt kasvaa. Meillähän ei pitänyt olla mahdollisuutta raskautua ivf:llä, vaan pelkästään icsi:llä, mutta yksi pikku siittiö oli niin vahva, että ihan itse pääsi munasolun sisälle ja nyt hää on kasvanut jo ihan mahottomasti!

Päivän paras hetki on ehdottomasti iltaisin, kun saa käydä sänkyyn makaamaan ja silloin meidän pikkuinen alkaa seurustelemaan. Potkuja tulee, jalkaa ojennetaan ja muutenkin massussa muljaillaan. Se on aivan ihanaa! Tuleva isukkikin on aivan ihmeissään! 💕

Se mikä vähän tällä hetkellä surettaa on se, että kohta tämä raskausaika on jo ohi… Toisaalta sitten pääsee ihastelemaan meidän ihmettä ihan livenä. 💕

Ei sillä että raskauteni olisi ollut super helppoa aikaa, onhan niitä vaivojakin tässä tullu, mutta en anna niiden häiritä onnellisuuttani. 😊

Sokerit kun alkoi tosiaan nyt heittelemään, niin aloitimme lääkityksen ja nyt täytyy sokerien seurannan lisäksi kirjoittaa myös ruokapäiväkirjaa, se ei kyllä kovin mukavaa ole, mutta ei tässä enää montaa viikkoa jäljellä ole. 😊

Tulevalla viikolla mulla sitten loppuu työt. 😢 Siivousvietti on jo nostanut päätään hurjasti, että lomalla sitten varmaan siivoilen vaan 😂

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Muurahainen ja pikkuinen 32+0 💕

30+2 ja sokerit heittelee

Viikko taas meni hurjan nopeasti. Kulunut viikko ei oo ollu ehkä ihan parhain. Juuri niin kuin lääkäri epäilikin mitä lähemmäs mennään rv 30 sokerit alkaa heittelee ja niinhän siinä kävi. Ylityksiä tulee, vaikka hiilareita ei mitään hurjia määriä annoksissa ole, joten lähete äippäpolille lähti ja katsotaan nyt aloitetaanko se lääkitys taas. 😊

Vauvalla on kaikki hyvin massussa, ite olen aika uupunut jo. Ei jaksais edes ruokaa enää tehdä. 😔 Tosin tässä on aika vilkas viikko takana, ei yhtään sellaista vapaapäivää, että olisi saanut vaan levätä kotosalla. Onneksi nyt tulee pääsiäinen ja silloin saan levätä, tai neuvolantätikin sanoi, että silloi on levättävä!

Supistuksia on taas tullut, mutta ei kuitenkaan hurjasti, silloin viimeistään muistaa taas hetken levätä…

Paino oli taas lähtenyt reippaaseen nousuun, neuvolassa eilen laskettiin, että viikko nousu oli taas vähän yli +700g, turvotusta on kyllä nyt kanssa reilusti. Sormukset piti ottaa pois ja kaikki kengät ei meinaa mahtua jalkaan.

Enää maksimissaan 9 viikkoa synnytykseen! Ihan uskomatonta! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 30+2

30. Viikko 💕

Tänä aamuna en meinannut muistaakkaan että viikko vaihtui taas, nyt käydään jo kolmattakymmentä viikkoa! 💕

Kuluneen viikon aikana sokeriarvot ovat olleen nousussa, paljoa ei vielä ylityksiä ole tullut, mutta silti korkeempia arvoja tulee vaikka olen syönyt ihan samalla tavalla kuin tähän asti. Sanoihan se lääkäri kyllä että ylityksiä alkaa todennäköisesti tulemaan sitten kun ollaan 30+ viikoilla. Joten aika näyttää miten täällä käy.

Kotona olen nyt laittanut kaiken valmiiksi, ihan vaan varuiksi jos lähtö tuleekin aiemmin. 😊 en kyllä usko että tulee, mutta aina on hyvä varautua.

Tällä viikolla jalkapohjia on alkanut kutittamaan, taidan varuiksi soittaa neuvolaan huomenna ja kysäistä asiasta. Viimeksi lääkäri ei ollu huolissaan, kun kutitti vain toista jalkapohjaa, mut nyt kutisee molemmat. En tie sit mitä meinaa, mut kysyvä ei tieltä eksy. 😊

Ei enää montaa viikkoa jäljellä… hui! 💕

Muurahainen ja pikkuinen 29+0 💕

23+1 ja äippäpoli käynti

Tänään kävin äippäpolilla lääkärin vastaanotolla. Samalla tää lääkäri tutki mut ja vauvan kyllä oikein kunnolla. 💕

Heti laitettiin ultralla tutkien, vauva mitattiin ja painoa oli nyt kertynyt 540g joka vastasi viikkoja hyvin. Istukka oli takana ylhäällä. Kuviakin yritti lääkäri ottaa, mut meidän neiti halus pitää kättä naaman edessä, et ei yksikään kuva onnistunut. No ei se mua haitannut, pääasia, et kaikki on hyvin vauvalla. 😊

Keskusteltiin mun painon noususta, kun itseäni se huolestuttaa. Lääkäri sanoi, että jos oikein ihanteellisesti menisi, niin 7kg tulisi enää lisää. Ja nyt kun on jo 7kg noussut, se voi jäädäkkin nyt junnaamaan paikalleen. TOIVOTTAVASTI!  Toisaalta syön jatkossakin ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti, sokeriarvoista tuli kehua ja lääkäri sanoi, että näkee hyvin että ruokavaliossani ei vikaa ole. Saan edelleenkin pitää herkkupäivän viikonloppuna. 😊

Kaikki näytti oikein hyvältä, ainut vaan, kun viikonloppuna mulla oli tikussa hyvin räikeet värit (glukoosi 5+, ketoaineet 1+ ja mikähän se tikun alin testi oli 1+ ja pikkasen oli vertakin pisun seassa), niin sitä nyt tarkkaillaan ja vien pissanäytteen tällä viikolla labraan. Ilmoittelevat sitten jos jotain häikkää näytteessä oli.

Radista sen verran varoitteli, et todennäköisesti rv 30+ alkaa sitten viimeistään sokeriarvot heittelee ja heti kun tulee 10% ylityksiä täytynee mennä uudestaan sinne tutkittavaksi ja lääkitys aloitetaan. No lääkitys on ihan tuttu jo, söinhän mä niitä metuja jo ennen raskauttakin.

Raskautta ne haluaa nyt seurata tosiaan tarkemmin, kun se joku PAPP-a arvo oli liian matala, niin ultraavat uudestaan rv 28 ainakin. Eipä mua haittaa, kyllä sitä ihan mielellään pikkuista käy kurkkaamassa 💕 Ja parempi että tutkitaan hyvin, kuin hutiloitais sinneppäin. 😊

Tänään latasin kännykkään sovelluksen jolla voi seurata vauvan potkutteluja, aamulla 8-12 välisenä aikana tuli 58 potkua. 😳 kiva alkaa seuraamaan onko pikkuiselle jo rytmi kehittynyt.

Mutta siis täällä edelleen kaikki hyvin 😊 

Muurahainen ja pikkuinen 23+1 💕

22+1 ja neuvolakäynti

Neuvolassa taas käyty, todistuksen raskaudesta sain. Paljon höpöteltiin asioita ja sykkeet kuunneltiin ne oli 130-140 välillä. Nyt alan seuraamaan hieman tarkemmin tota turvotusta, ihan vaan varuiksi ettei raskausmyrkytys paukkaa päälle. Paino oli taas noussut sen +750g per viikko. Aivan liikaa jos multa kysytään. Tosin tää turvotus vaikuttaa asiaan, mut silti.

Sokerimittari tarkastettiin, kun aloin itse epäillä sen toimintaa, ihan oikein se näytti. Ei oo ollu kun yksi ylitys siitä kun aloitettiin seuranta ja sekin oli 0.1 ylitys. Verenpaine oli 122/72, eli ihan hyvä. Hemppa oli 123, se oli tippunut 13 viime mittauksesta. Mutta siis ihan normaali. Sf-mitta oli 20, hieman yläkäyrän alapuolelle tiputtiin nyt. 😊

Rakenneultrassa kun mainittiin sen jonkun verikokeen tuloksen olevan matala. Niin tutkittiin, että se on ihan normaalia että keinohedelmöitysraskauksissa se on matala. Joten siitäkään ei tarvitse olla huolissaan. Mutta mielellään mennään ylimääräiseen ultraan, pääseepähän näkemään pikkuisen 💕

Näytin neuvolantädille tuon eilen lisäämäni videon, hän ihmetteli että miten noin pieni voi saada noin vahvat potkut aikaiseksi, että koko maha hypähtää?!? 💕

Joten täällä kaikki hyvin sekä äidillä, että pikkuisella 😊 Kovasti tuo pikkuinen jo potkuttelee, parasta aikaakin kun tässä kirjoittelen tätä 💕 menispä aika nopeasti, kesäkuuhun tuntuu vielä olevan niin pitkä aika…
Muurahainen ja pikkuinen 22+1 💕