Tänään meillä oli lääkäri. Sanotaanko näin, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Henkisesti ja fyysisesti oli jokseenkin raskas kokemus. Kotia kun pääsin, olin niin väsynyt, että oli pakko nukkua päikkärit. Mutta nyt siihen lääkärikäyntiin…
Paikalle kun saavuimme kävin vessassa normaalisti, kuten aina ennen ultraa. Odottelimme aulassa ja siinä muita seuratessani, totesin miehelleni, että taitaa olla ajat hieman myöhässä, no niinhän ne oli. Huomasin, että oman lääkärimme huoneessa oli joku toinen lääkäri vastaan ottamassa asiakkaita ja myöhemmin kätilö vahvisti epäilyni, ei ollut tuttu ja turvallinen lääkäri töissä tänään, vaan sijainen oli tuuraamassa. ”No voi pee”, minkäs teet. Eihän sairastumisille voi mitään. Meidät laitettiin käyrille makoilemaan ”vartiksi”, puolisen tuntia kun siinä olin makoillut, pyysin miestäni hakemaan opiskelijan ottamaan minut käyriltä pois, että pääsin vessaan, kun en ennen käyriä käydessäni ollut jättänyt pissanäytettä, joka piti jättää. Ei oo ennenkään siellä tarvinnut jättää ja kukaan ei sanonut, että nyt tarvii… No onneksi käyrillä maatessa hätä tuli ja näytteen jätin. Ei siinä mitään ollut. Käyrätkin oli hyvät, kovasti pikkuinen siellä alkoi muljuamaan. 😊
Ja verenpaine normaali, vaikka juuri olin saanut supistuksen ennen mittailua. Näköjään ylösnoustessa sain siellä todella herkästi supistuksen. Viime yönä muuten heräsin ekan kerran polttavaan supistukseen.
Sitten menimme lääkäriopiskelijan vastaanotolle, joka teki kokoarvion. 2,8kg olisi arvion mukaan pikkuisen paino tällä hetkellä ja kaikki muutenkin hyvin. No sekään ei mennyt ihan nappiin se käynti siellä huoneessa. Lääkäriopiskelija ei saanut vauvan päätä mitattua kunnolla, koko vastasi kahta viikkoa pienempää mitä viikot, niin hän pyysi toisen lääkärin mittaamaan uudestaan. Pöydällä maatessa mulle tuli todella huono-olo, joten nousin seisomaan ja samalla todella kipeästi supisti. Vedet vaan valui silmistä. Supistus meni ohi ja istahdin odottamaan toista lääkäriä. No hän kun tuli sai hän mitattua vauvan pään ja se vastasikin ihan viikkoja. 😊
Lääkäriopiskelija pyysi lääkäriä tarkistamaan kohdun suun tilanteen, juuri olleen ja viimeyön supistuksen takia. Kuten myös hänen oppimisen kannalta. Lääkäri tökki mahaani ja sanoi, että ”ei tätä nyt supista, et taida tietää mikä oikea supistus on, vauva se vaan siellä liikkuu” Mulla loksahti leuka auki, että selvä. En sit tiedä, mut hiton kipeää teki… Kohdun suu oli opiskelijan mukaan korkealla ja kanavaa oli 3cm jäljellä ja kiinni ollaan. No se oli hyvä uutinen. 😊
Täytyy myöntää, että kyllä harmitti, ettei se oma ihana tuttu lääkäri ollut paikalla. Ei olisi tarvinnut hyvin kiireiseltä lääkäriltä kuunnella vähätteleviä kommentteja. Miehenikin siinä myöhemmin sitten naurahti, että olipas typerästi sanottu, sähän oot jo yhden lapsen synnyttänyt, kai sä nyt tiiät miltä supistus tuntuu ja se lääkäriopiskelija näki miten kivulias se oli…
Muutakin säätöä siinä oli, monet itkut tuli itkettyä, mutta tosiaan loppu hyvin kaikki hyvin. Ja tuli se sektiopäiväkin nyt sitten sovittua. Kohta meidän pikkuinen on täällä. 💕
Muurahainen ja pikkuinen 36+1 💕