Hän on täällä, meidän oma pieni ihmeemme, joka valloitti ensi näkemisellä sekä äidin että isin sydämet! 💕
Elektiivinen sektio meni oikein hienosti, olen kyllä niin onnellinen, että pysyin päätöksessäni. Aamulla saavuimme sairaalalle, minulle laitettiin tippa ja katetri ja sairaalan söpöt vaatteet 😂 Miehenikin sai omat vaatteet leikkaussalia varten. Sittten hetken odottelimme omaa vuoroamme. Odottelun aikana tuli tunne ettei tämä olekkaan totta. Että ihan kohta meillä on pikkuinen sylissämme, voiko tämä olla mahdollista??
No pian siitä lähdimme kohti salia tulevan isän ja kätilön kanssa, itse makasin pedissä, kun toiset työnteli mua kohti salia.
Mieheni meni odotustilaan siksi aikaa, kun minua valmisteltiin operaatiota varten. Ja sitten kaikki oli valmista. Ei siinä kauaa nokka leikkaavalta lääkäriltä tuhissu, kun kuulin ensi parkaisun. Se tunne oli ihana, minun sisältäni tuli uusi elämä, meidän pikkuinen, jota niin pitkään olimme toivoneet. Sain heti nähdä hänet ja tuore isä meni kätilön kanssa leikkaamaan napanuoran ja jotain muita toimenpiteitä tekemään. Itse jäin sattuneesta syystä leikkauspöydälle, joka muuten on hirmu kapea makaamaan. Hetken kuluttua iskä ja pikkuinen tulivat takaisin ja hoitaja otti meistä paljon kuvia muistoksi! 💕
Olin niin onnellinen että kyyneleet vaan valuivat pitkin poskiani, se näky kun tuore isä pitää pikkuista sylissä ja se hymy hänen kasvoillaan. Olin niin onnellinen, että muutimme mielemme ja lähdimme hoitoja kokeilemaan kuitenkin. Nyt minä olen kahden lapsen äiti!
Isä lähti sitten jonkin ajan kuluttua pikkuisen kanssa osastolle, minua vielä kursittiin kasaan ja sain väsyttävän lääkkeen, että sain nukuttua hetken siinä. Oli meinaan uni velkaa kertynyt hieman edeltävältä yöltä. En mä silleen kokonaan unessa ollu, kuulin kyllä kaikki keskustelut mitä salissa käytiin.
Heräämöön kun minut siirrettiin olinkin yllättävän pirteä ja ei mennytkään pitkään kun sain jalkani liikkumaan. Oli se kans kyl hassu tunne maata siinä sängyllä selällään ja tuijottaa jalkojaan ja yrittää antaa käskyä, jalka liiku!
Pari tuntia siinä heräämössä melkein olin kun he totesivat sieltä, että tää on ihan valmis osastolle pikkuisen luo. Ja niin sitä lähdettiin tutustumaan uuteen ihmiseen, äitin ja isän pikkuiseen! 💕
Radista sen verran, että molemmilla meillä on ollu oikein hyvät lukemat kokoajan, eli sekin sitten päättyi oikein hienosti.
Kaikki on menny tosi hyvin, illalla lääkäri tuli vielä kertomaan leikkauksesta, kohdun seinämältä oli löydetty endopesäkkeitä muutama. En tiedä mitä jatkossa sitten niiden kanssa, nyt keskityn vain tähän meidän pieneen ihmeeseen. 💕
Samalla päätän blogini tähän. Täm blogi sai kun saikin onnellisen lopun! Tosin ei ole vielä kiveen kirjoitettu, etteikö pakastimessa oleville sisaruksille saattaisi olla käyttöä, oli meinaan tuore isukki sellaista mieltä… no se jää nähtäväksi, minä keskityn vain nyt tähän hetkeen ja onnellisuuden tunteeseen!
Muurahainen ja pikkuinen meilkein yhden vuorokauden ikäinen 💕
muurahaisen unelma 