Kuten kuvasta huomaa, mahani on tippunut alas. 😳 Loppu lähenee… hui! 💕
Seisomaan ja istumaan ei kerralla enää pysty pitkään, alkaa tulla kipuja. Makoilu on kaikkein parasta tällä hetkellä! Aamulla herätessä tajusin, että kohta minä olen kahden lapsen äiti! Nuorenpana haaveilin olevani kolmen lapsen äiti, mutta eihän se elämä mene niin kuin haaveilee. Eipä niitä lapsia kaikki niin vaan saakkaan. Olen todella onnellinen, kun olen edes yhden lapsen maailmaan saanut ja nyt on tulossa toinen. Tie tämän toisen saamiseksi oli myös pitkä ja kivinen, mutta kohta sekin palkitaan.
Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita, vaikka en lapseton enää ole. On silti hyvässä muistissa se lapsettomuusaika ja yrittämisen tuska kaikkine epäonnistumisineen. Yhteensä elämässäni lapsia olen yrittänyt kuusi pitkää vuotta. Ja jos siihen lasketaan vielä päälle se aika kun oikeasti olisin halunnut saada jo oman perheen (ex-mieheni ei ollut ”niin” nuorena valmis perustamaan perhettä), niin tulee yhteensä 12 vuotta. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, minun elämän tavoitteeni täyttyi esikoisen synnyttyä ja joka päivä elämässäni olen kiitollinen hänestä! Kohta saan olla kiitollinen näistä kahdesta murusta! Kuitenkin vielä takaraivossa kuuluu lause: ”älä nuolaise ennen kuin tipahtaa”. Koskaan kun ei voi tietää miten tässä käy. Juuri luin lehdestä äidistä joka päivää ennen laskettua-aikaa menetti oman vauvansa ja joutui synnyttämään hänet kuolleena. Loppuun asti en pystynyt juttua lukemaan, tuntui niin pahalle ja kyyneleet valtasi silmäni… mutta tottahan se on ei tässä voi tietää mitä tapahtuu. Uskon vasta varmaksi, kun syliin pikkuisemme saamme! 💕 Ole kiltti ja synny elävänä! 💕
Keskustelupalstalla missä kirjoittelen olen hieman vetäytynyt taka-alalle yrittäjien puolella, en halua hieroa raskausonneani kenenkään kasvoille. Hyvässä muistissa on miten pahalta välillä menkkojen alkaessa tuntui lukea toisten onnesta, vaikka se ei itseltäni pois ole, mutta kyllä se silti hieman riipaisi. Erityisen pahalta tuntuu nyt, kun olen lukenut muita jotka ivf tai icsi hoidoissa on epäonnistunut. Miksi ei vaan kaikille se oma pikkuinen noinkin rankoissa hoidoissa voisi mukaan tarttua?!? En ymmärrä, miksi hedelmöitettyä alkiota voisi vaan suoraan kohtuun siirrettäessä tökätä seinään kiinni ja siitä se lähtisi sitten kasvamaan? Meillä kävi tuuri ja ekalla kerralla se pikkuinen mukaan tarttui. Tämä on meidän pieni ihmeemme! Tällä hetkellä kun tätä kirjoittelen, pikku ihmeemme potkuttelee massussa. On aivan ihanaa tuntea hänen potkunsa ja muljailunsa! 💕
Pari päivää sitten sain äitiyspakkauksen ja nyt on kaikki sitten valmiina vauvaa varten! 💕 Sain sitten vuoden 2017 pakkauksen, mitä vähän ehkä enemmän toivoinkin, varsinkin jos tyttö meille syntyy. Nyt on pedattu pakkaukseen peti pikkuiselle valmiiksi, kaikki on valmiina. Pikkuinen saa saapua 💕
Tänään taas tosiaan raskausviikko vaihtui, jotenkin nyt tuntuu että viikot menee hirmu nopeasti, nyt olen jo raskausviikolla 36, täähän syntyy kohta! Miehelleni aamulla näytin, että katso miten tämä appi kuvaa että kädet ja jalat alkavat olla jo syntyvän vauvan kokoiset! Johon mieheni vastasi, että parempi olis ollakkin, kun kohtahan se syntyy. 😂 Ai niin joo, niin muuten syntyykin. 😂
Haluan toivottaa oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äidiksi itsensä tunteville! 💕
Muurahainen ja pikkuinen 35+0 💕
muurahaisen unelma 